Heidi Hakkarainen

1800-luvun alussa valtaosalla väestöstä oli korkeintaan virsikirja tai katekismus piirongin laatikossa. Kirjojen ympärille alkoi kuitenkin jo muodostua verkostoja, ja pientä mutta innokasta lukijoiden joukkoa kirjat liikuttivat, valvottivat ja toivat yhteen. Kirjojen kaipuu esittelee kirjallista elämää Suomen suuriruhtinaskunnassa ja vie Suomen alueen ensimmäiseen kirjapainoon sekä Turun akatemian ja Porvoon kymnaasin kirjastoihin. Lukuharrastus vaati tuolloin vaivannäköä: piti osata kieliä ja onnistua saamaan kirjoja käsiinsä, koska vähälukuiset kirjakauppiaat saattoivat avata ovensa vain tunniksi. Tietysti arvokkaat niteet kävivät myös ostajien kukkarolle. Lisäksi tutustutaan erilaisiin kirjojen käyttäjiin professoreista ylioppilaisiin, papinrouvasta tyttökoulun kasvattiin ja viipurilaiseen kauppiaaseen. Varhaisiin kirjaihmisiin lukeutuivat myös maaniset mittasuhteet kirjanhimossaan saavuttanut ylioppilas Anders Johan Sjögren sekä mademoiselle Baptiste, joka vaati lehti-ilmoituksella takaisin häneltä lainattuja kirjoja.

Though long associated with a small group of coffeehouse elites around the turn of the twentieth century, Viennese “modernist” culture had roots that reached much further back and beyond the rarefied sphere of high culture. In Comical Modernity, Heidi Hakkarainen looks at Vienna in the second half of the nineteenth century, a period of dramatic urban renewal during which the city’s rapidly changing face was a mainstay of humorous magazines, books, and other publications aimed at middle-class audiences. As she shows, humor provided a widely accessible means of negotiating an era of radical change.

Though long associated with a small group of coffeehouse elites around the turn of the twentieth century, Viennese “modernist” culture had roots that reached much further back and beyond the rarefied sphere of high culture. In Comical Modernity, Heidi Hakkarainen looks at Vienna in the second half of the nineteenth century, a period of dramatic urban renewal during which the city’s rapidly changing face was a mainstay of humorous magazines, books, and other publications aimed at middle-class audiences. As she shows, humor provided a widely accessible means of negotiating an era of radical change.