Heidi Liehu

Voimakas kokoelma, kuoleman kohtaavia ja siitä viisautta ammentavia runoja. Samalla keveästi liikkuvia ja elämän kauneuden äärelle vieviä. Heidi Liehun 10. runokokoelma, jonka ajatukset kietoutuvat lyyrisiin kuviin ja vievät syvälle alitajunnan äärelle, myös ajan tuolle puolen. Runoilija ja lukija ovat kahden, kuin 'ei-kenenkään maalla', vapaina näkemään uudesti.

Heidi Liehun loppuunsaattamat Jouko Liehun muistelmat. Nuoren papin jännittävät, yllätykselliset vaiheet. Kuvaus köyhän pakolaistaustaisen pojan lannistumattomuudesta ja elämänilosta, ja rakkaustarina - upea rakkaudentunnustus puolisolle, kirjailija Rakel Liehulle. Lääninrovasti Jouko Liehu (1936-2008), Heidi Liehun isä, ehti ennen kuolemaansa kirjoittaa työn käsikirjoituksen, jonka Heidi Liehu muovasi muistelmaromaaniksi. Kirjailija, filosofi Heidi Liehun Jälkisanat on kuin kirja itsessään - järkyttävä, ravisteleva kuvaus kuolemasta, surusta ja selviytymisestä. Yli 50 väri- ja mustavalkoista kuvaa sisältävää ja Jälkisanoissa lyyriseksi, myrskyäväksi tajunnanvirraksi yltyvää kirjaa Heidi Liehu kuvaa erääksi elämäntyökseen.

Heidi Liehun 9. runokokoelma. Lumoavia runoja, aiheinaan elämän ihme. Luonnon ja ihmisen vuoropuhelua runoilijan kynällä. Teos päättää Heidi Liehun kymmenen vuoden julkaisutauon.

Heidi Liehu tuo säkeissään kuvan ihmisestä syvenevän kokemisen ja näkemisen tiellä. Vuoropuhelu hiljaisuuden kanssa koskettaa tummia kieliä, kuoleman ja rakkauden mysteerejä. Niiden kautta avautuu tie ihmisen syvimpään luontoon, yhtenevään luonnon olemisen kanssa. Eikä ihmistä hiljaa kuunteleva oleva jätä vastaamatta sille, joka sitä myöskin antautuu kuuntelemaan: Kun käännyn kulman takaaaurinkosyleilee minua äkkiä rajustiangervon tuoksun tulvahtaessa(takakansiteksti) Liehu palasi runouden pariin pitkän tauon jälkeen vahvalla kokoelmalla, jossa kertynyt elämänkokemus näkyy runojen syventyneessä ja seestyneessä näkökulmassa. Kuolema ja elämän rajallisuus ovat läsnä sen säkeissä, mutta myös haltioituminen ja yhtyminen luontoon ja sen kiertokulkuun. Liehulle tyypillinen ylevä ja abstrakti tyyli on tehokasta, osittain myös siksi että vastaavaan törmää niin harvoin enää. -Sanojen aika / Jukka Uotila

Meillä on silmät on 22-vuotiaan Heidi Liehun esikoiskokoelma, havainnoiltaan tuore ja samalla omintakeisen kriittinen puheenvuoro elämisemme tilasta.(Takakansiteksti)Vahva esikoisteos, jossa runoilija pilkkoo ja analysoi ympäröivää todellisuutta ja etsii vastauksia olennaisiin kysymyksiin. Suvi Ahola kirjoitti osuvasti Helsingin Sanomien arvostelussaan, että ”vastausten etsiminen, filosofia, määrittyy runoista kuin hengittäminen tai pyykinpesu: se on tarpeellista, jatkuvaa, arkista selittämistä, mielen siivousta, johon Liehu tarvitsee välillä puimakoneita, puntareita, esiliinaakin.” (HS; 7.4.1990)