Heikki Kellomäki

Muistitieto siirtyy sukupolvelta toiselle, mutta haalistuu kerta kerralta ja häviää lopulta. Aikalaiset ovat harvoin kirjoittaneet sitä muistiin. Arkistot kuitenkin säilyttävät. Niiden tutkiminen onkin avannut kirjoittajalle hänen lapsuuden ja nuoruuden kotikylänsä, Virtain Uuraisten kylän, kehitykseen vaikuttaneita tapahtumia ja hankkeita. Isojako, tukkikaupan alku ja siihen liittynyt sata vuotta jatkunut puutavaran uitto kylän läpi, rautatien rakentaminen ja työtä tehostavien voimakoneiden ja sähkön tulo. Käsissä oleva kirja esittelee tämän tutkimusharrastuksen tuloksia Ruotsin ajan lopulta 1960-luvulle. Haastattelut ja omat muistikuvat ovat täydentäneet. Kuvitukseksi löytyi mielenkiintoisia vanhoja valokuvia ja karttoja.

Porin-Haapamäen rautatie Virtain kautta rakennettiin 1930-luvulla ja suljettiin vain 46 vuoden jälkeen. Se oli paikkakunnalle aikoinaan tärkeä. Kirja kertoo rakentamisesta ja liikenteestä erityisesti Virtain alueella toivein, että rautatie näin asettuu paikallishistoriassa ansaitsemalleen paikalle. Kirja sisältää myös rakennustyötä varten perustetun Virtain varavankilan lyhyen historiikin. Kuvituksena 90 vanhaa valokuvaa.

Historiallisen Satakunnan koilliskolkassa, Näsijärven latvavesillä, huojui tukkiaarre. Se oli liian kaukana sahatavaran vientisatamista. Harvalukuisen väestön kaskenpolttokin oli vain osin koskettanut ikimetsiä. 150 vuotta sitten tilanne äkisti muuttui. Porin ja Pohjanmaan rannikon sahat aloittivat ostoryntäyksen, joka toi seudulle ennennäkemättömiä rahavirtoja. Kirja selostaa muutoksen syyt ja kertoo neljänsadan vuosina 1858-1874 Virroilla, Ähtärissä, Pihlajavedellä, Multialla ja Keuruulla tehdyn sopimuksen pohjalta ajan metsäkauppatavoista. Tukkiryntäys aloitti seudulla yli 100 vuotta jatkuneen puutavaran uiton. Alkuaikoina latvavesillä veteen pantu tukki saavutti Porin vasta kolmannen uittokesän syksyllä. Kirja paneutuu arkisto- ja kirjalähteisiin perustuen seudun uittajiin, uittosääntöihin, uiton suoritustapoihin ja uittoväylien kunnostukseen. Oli mahdollista haastatella vanhoja uittomiehiä. Heidän kertomansa elävöittää arkistolähteistä saatua kuvaa. Kirjassa on myös kuvaus sotien aikaisista ns. pakkohakkuista. Ovathan nekin metsätalouden historiaa. Kirjassa on runsaasti vanhoja valokuvia.