Heikki Niemeläinen

HÄME 1918 – VALKOISEN TORPAN POIKA Uusi teos avaa Pohjois-Hämeen vuoden 1918 tapahtumia ainutlaatuisen lähdeaineiston pohjalta Keväällä 1918 Pohjois-Hämeestä tuli yksi Suomen sisällissodan ratkaisevista näyttämöistä. Häme 1918 – Valkoisen torpan poika johdattaa lukijan keskelle sodan tapahtumia, aatteellisia ristiriitoja ja yksittäisten ihmisten kohtaloita aikana, jolloin armoa annettiin harvoin. Kirjan keskeisenä henkilönä on hollolalainen Niilo Sigell (myöh. Hersalo), kruununtorpan poika, suojeluskuntaurheilun uranuurtaja ja tuleva kenraalimajuri, joka osallistui vuoden 1918 taisteluihin Kalmin pataljoonassa. Teos seuraa hänen vaiheitaan sekä valottaa laajemmin Pohjois-Hämeen tapahtumia 10. maaliskuuta käytyyn Kuhmoisten ratkaisevaan taisteluun saakka. Erityisen huomion kohteena ovat Harmoisten tapahtumat, joista esitettiin hyvin ristiriitaisia näkemyksiä tulevina vuosikymmeninä. Kirja tarkastelee tapahtumia alkuperäislähteiden valossa ja tuo keskusteluun uutta näkökulmaa. Sigellin elämään vaikutti voimakkaasti suomalaisen urheilun suurhahmo Lauri ”Tahko” Pihkala, jonka kanssa hän teki yhteistyötä niin urheilun kuin suojeluskuntatoiminnankin parissa. Putkiston taistelun tapahtumat jättivät heidän suhteeseensa särön, jota miehet yrittivät myöhemmin paikata ja jonka jälkiä kirja seuraa. Teoksen merkittävin lähdeaineisto koostuu Niilo Hersalon henkilökohtaisista dokumenteista, muistioista, päiväkirjoista ja vuonna 1938 laatimista yksityiskohtaisista karttapiirroksista. Aineisto tarjoaa poikkeuksellisen ikkunan vuoden 1918 tapahtumiin ja niiden kokijoihin – valkoisiin, punaisiin sekä puolueettomiin miehiin ja naisiin. Häme 1918 – Valkoisen torpan poika ei ole pelkästään sotahistoriaa. Se kertoo laajemminkin sodan vaikutuksista suomalaisuuteen, kansalliseen muistiin ja suomalaiseen kulttuuriin. Erityisen kiinnostavana nousee esiin kuvanveistäjä Viktor Jansson, joka osallistui sotaan valkoisten puolella. Heikki Niemeläinen on kansantaloustieteen tohtori ja historiallisiin lähdeaineistoihin perehtynyt tutkija, jonka vahva dokumentaarinen ote yhdistää yksittäisten ihmisten kohtalot Suomen historian käännekohtiin.

Toven ja Marian Meilahden alue alkaa Kesärannasta ja jatkuu Villa Toivolan kautta Mäntyniemen sivuuttaen Seurasaareen. Villa Toivola oli Maria Åkerblomin hallinnassa vuoteen 1981. Kirja kutoo yhteen Toven Janssonin taiteen taustoja ja Marian henkilöhistoriaa Suomen poliittisen eliitin asuinsijoilla. Kirjan keskeisiin teemoihin ja sisältöihin voi tutustua osoitteessa www.meilaakso.fi

Pohjois-Karjalassa virisi 1980-luvulla hankkeita, joiden tarkoituksena oli säilyttää ja ylläpitää autioituvaa rajaseutua vireän suomalaisen kansalaistoiminnan piirissä. Yhtenä hankkeena perustettiin vuonna 1986 Liperissä Olli Tiaisen majalla Korvenkulkijat, jonka tarkoituksena oli jäsentensä henkisen ja ruumiillisen kunnon ylläpito ja erätaitojen vaaliminen raittiuden ja kristillisten arvojen hengessä. Korvenkulkijoiden taustalla oli kiinteistön ostaminen Ilomantsissa. Sisäministeriön erätarkastaja Raimo Suominen ja liikkuvan poliisin Esko Kiiala olivat valvontalennolla lieksalaisen yrittäjä Heikki Väänäsen ohjaamasta lentokoneesta huomanneet omistamiseen soveltuvan maa-alueen Ilomatsin korpimaisemissa. Kiinteistön ostamista varten oli tarpeen perustaa yhdistys. Perustettava yhdistys hankki käyttöönsä löydetyn maa-alueen, ja rakensi vuosien saatossa sinne kokoelman eräkäyttöön soveltuvia rakennuksia. Ensimmäisenä tehtiin savusaunana. Ajan oloon yhdistyksen historian kirjoittamisen tarve kävi ilmeiseksi, jotta muistitieto saadaan kerättyä talteen. Nyt käsillä oleva kirjoitus kattaa Korvenkulkijoiden alkuvaiheen tapahtumia ja käänteitä, kun ripeästi perustetun ja erään luonnehdinnan mukaan ”into edellä” perustetun yhdistyksen hallinto oli alkuvaiheessa epätarkkaa. Lopputulos on kuitenkin ollut tarkoituksen mukainen: yhdistys on elinvoimainen, tukee jäsentensä hyvinvointia ja pitää aluetta suomalaisen aktiivisen toiminnan marjastuksen, metsästyksen ja luontoretkeilyn piirissä.