Heikki Roiko-Jokela

Pekka Tarjanne oli yhdistelmä tieteilijää, liberaalia poliitikkoa ja kansainvälistä uudistajaa. Hän nousi teoreettisen fysiikan professoriksi 28-vuotiaana, toimi eduskunnan nuorimpana puoluejohtajana ja vaikutti liikenneministerinä suomalaisten arkeen. Myöhemmin hän uudisti Posti- ja telelaitosta modernin tietoyhteiskunnan suuntaan ja toimi kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) pääsihteerinä aikana, jolloin internet alkoi muuttaa maailmaa. Tämä elämäkerta avaa Tarjanteen uraa neljällä tasolla: tiedemiehenä, poliittisena vaikuttajana, julkisen sektorin johtajana ja globaalina tietoyhteiskunnan rakentajana. Samalla se tarkastelee, kuinka yksilö voi toimia murroskausien keskellä – ei vain sopeutujana, vaan aktiivisena suunnannäyttäjänä. Tarjanne rakensi siltoja: tieteen ja politiikan, valtiollisen ja kansainvälisen, teknologian ja yhteiskunnan välillä. Hänen elämäntyönsä kertoo myös Suomen modernisoitumisen ja digitalisaation tarinaa.

Suomalaisten Viron tietoisuus ja tuntemus oli suurimmillaan 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla. Uudet sukupolvet tarvitsevat nyt uutta faktatietoa etelänaapuristamme. Perehdy Viroon! tietokirjan tavoite on tarjota suomalaisille Virosta kiinnostuneille asiatietoa helposti löydettävässä muodossa yksien kansien välistä. Yhdellä hakusanalla on löydettävissä tarvittava tieto. Vastaavaa kirjaa ei ole Suomessa aiemmin julkaistu. Kirjan viidessä artikkelissa esitellään Viron tasavallan perustiedot, pääkaupunki Tallinna, historia, kieli ja kulttuuri sekä urheilu maan itsenäistymisestä 1918 tähän päivään. Artikkelien jälkeen tulee niihin liittyviä asiakohtia suomalaisessa aakkosjärjestyksessä tietosanakirjojen tapaan. Yhden asiakohdan pituus on 100–400 sanaa. Asiat valitaan edustavana otantana, joka perustuu kirjoittajien valintaan ja tietouteen Viron yhteiskunnan merkittävistä tapahtumista ja henkilöistä. Asiakohtia tulee noin 200 ja valokuvia satakunta. Kirjan lähteinä käytettävät aineistot koostuvat alkuperäislähteistä, tutkimuskirjallisuudesta ja verkkojulkaisuista. Valokuvat kootaan Viron kansallisarkiston Fontis-kokoelmasta ja kirjoittajien omista kokoelmista. Kirjoittajat historioitsija, tietokirjailija Jari P. Havia, kääntäjä, tietokirjailija Hannu Oittinen ja filosofian tohtori, dosentti Heikki Roiko-Jokelan kanssa ovat kirjoittaneet ja toimittaneet kymmeniä Viroon liittyviä kirjoja ja oppaita.

Vihtavuoren ruutitehtaan 100-vuotishistoria on vaiheikas. Tehdas oli alkuun ennemminkin tuotantolaitos kuin liikeyritys. Toisen maailmansodan jälkeen ruutitehdas liitettiin osaksi valtion kemianteollisuutta. Osin ulkomaiseen omistuksen tehdas siirtyi 1990-luvun puolustustarviketeollisuuden järjestelyjen jälkeen, mikä liitti sen entistä tiiviimmin kansainväliseen puolustustarviketeollisuuteen. Nykyisin Vihtavuoren ruutitehdas on osa kansainvälistä Nammo-konsernia. Ruutitehdas perustettiin suomalaisen puolustustarviketeollisuuden kulmakiveksi. Uskottava maanpuolustus tarvitsi tuekseen mahdollisimman omavaraisen aseteollisuuden, jolle ruutitehdas oli edellytys ja lähtökohta. Ruutitehtaan vaiheita ja toimintaa analysoidaan osana kansallista puolustustarviketeollisuutta, maanpuolustusta ja puolustusteollisuuden kansainvälistymistä sekä kansallista huoltovarmuutta. Kotimainen puolustustarviketuotanto on 2020-luvulla ajankohtaisempi kuin vuosikymmeniin. Vihtavuoren ruutitehtaan historiaa peilataan poliittisen keskustelun ja puolustusteollisuuden markkinoiden muutoksiin sadan vuoden ajalta. Tehdas on kehittynyt laadukkaaksi ruudin tuottajaksi. Vihtavuoren ruuti on menestyksekäs vientituote, jonka tuntevat metsästäjät, urheiluampujat ja muut ammuntaa harrastavat ympäri maailmaa.

Suomen itsenäistyessä oli Itämeren alueen valtiollinen kartta kokenut suuren mullistuksen. Tsaarin imperiumi oli hajonnut ja sen reuna-alueille oli muodostunut vyöhyke valtioista, jotka hakivat itsenäisyydelleen tunnustusta entiseltä emämaalta ja muilta valtioilta sekä pääsyä osaksi kansainvälistä turvallisuusjärjestelmää. K. J. Ståhlbergin presidenttikaudella (1919-1925) Suomen ulkopolitiikan haasteiksi muodostuivat suhteiden normalisointi Neuvosto-Venäjän kanssa, heimosodat, Itä-Karjalan kriisi, Ahvenanmaan-kysymys, ulkopoliittinen suuntautuminen reunavaltioihin ja Kansainliitto-politiikka. Suomi ei elänyt tyhjiössä, vaan kansainvälisessä politiikassa tapahtuneet muutokset vaikuttivat ratkaisuihin. Kuinka Suomi pyrki varmistamaan turvallisuuttaan, miten kiistat naapurimaiden kanssa ratkottiin ja ratkesivat, mitkä olivat Suomen alueelliset toiveet ja tavoitteet sekä miten ne lopulta sopimuksissa määriteltiin? Näitä teemoja ja kysymyksiä käsitellään viidessä itsenäisessä artikkelissa. Dosentti Heikki Roiko-Jokela on kirjoittanut useita tutkimuksia Suomen poliittisesta historiasta. Erityisesti hän on tutkinut Suomen ja Viron välisiä suhteita 1900-luvulla. Roiko-Jokelan väitöskirja Ihanteita ja reaalipolitiikka (1995) käsitteli Suomen ulkoministeri Rudolf Holstin toimintaa Baltian maiden kansainvälisen de jure -tunnustamisen ja reunavaltioyhteistyön puolesta 1918-1922.

Urheilu - kansallisen identiteetin vahvistaja, kilpakenttä tai ideologinen koetinkivi. Myös osa yhteiskuntaa. Sen arvomaailman heijastuma. Toisaalta kanssakäymisen väline ja keino luoda jopa vuosikymmenien ystävyyssuhteita. Kirjassa tarkastellaan suomalais-virolaisia urheilusuhteita osana Suomen ja Viron välisten poliittisten suhteiden kehitystä. Maaotteluiden, tulosten, urheilijoiden ja muiden toimijoiden kautta pohditaan, mitä maiden väliset urheilusuhteet suomalaisille ja virolaisille merkitsivät, millaisiksi ne kuvattiin ja mitä haasteita niiden kehittämiseen liittyi.

Tutkimusraportissa tarkastellaan suomalaista liikuntatieteellistä tutkimusta neljästä eri näkökulmasta: miten tutkimusta on ohjattu hallinnollisin keinoin, kuin tutkimus on vuosien aikana institutionalistunut, mitkä teemat ovat olleet tutkimuksen keskiössä sekä minkälaisia odotuksia alan tiedonvälitykseen on kohdistettu.

Ylioppilaskunnan ja osakuntalaitoksen merkitys oli Suomen poliittisessa ja kulttuurielämässä vahva toiseen maailmansotaan asti. Vanha Pohjalainen Osakunta perustettiin 1643. Se hajosi vuoden 1906 lopussa, jolloin Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalainen Osakunta perustettiin. Osakunnan historian analyysissa painopiste on aatehistoriallisessa tutkimusotteessa. Tutkimusjänne on pitkä (n. 1830-2005), ja tekijä käyttää hyväkseen sukupolviteoriaa. Osakunnan piiristä nousivat mm. Vilho Helanen, Yrjö Ruutu, Rudolf Holsti, Elias Simojoki, Yrjö Vuorjoki, Urho Kekkonen ja monet muut tunnetut jääkäriliikkeen, kielitaistelun, AKS:n, heimoaatteen ja valtakunnan politiikan keskeiset vaikuttajat. Tutkimuksessa käsitellään myös osakunnan toimintaa kotimaakunnan hyväksi; pohjoisten kansanopistojen perustajana, maakunnallisten yhteyksien luojana ja terveysvalistuksen jakajana. Toisaalta analysoidaan Helsingin yliopiston ylioppilasyhteisöä ja sen muuttumista vuosisadan aikana.