Heikki Saure

Noitakirja on kertomus noidista, tietäjistä, shamaaneista ja sosiaalisen median kanavia hyödyntävistä nykynoidista. Ikiaikaisesta kansanperinteestä kumpuava ilmiö saapuu nykyaikaan tavalla, jota ei ole aiemmin koettu. Noidat eivät ole menneisyyden ilmiö, päinvastoin - noitia on enemmän kuin koskaan ennen. Nykynoidat tutkivat omia juuriaan, kurkottavat muinaiseen kansanperinteeseen ja poimivat sieltä asioita ja menetelmiä, joita he soveltavat nykyaikaan. Vaikutteita he ammentavat myös muistakin kulttuureista.” Nykyajan noituudessa korostuu suvaitsevaisuuden sanoma. Noitana voit olla ylpeästi juuri sellainen kuin olet”, Kuparikettu kiteyttää. Suomalaiset ovat aina olleet noitakansaa. Noita on alun perin tarkoittanut yhteisön kunnioittamaa tietäjää, parantajaa ja shamaania. Kristinuskon ja vainojen myötä noita muuttui pahaksi olennoksi, paholaisen liittolaiseksi. Noitakirja palauttaa noitien kunnian, oikoo virheellisiä väitteitä ja hälventää ennakkoluuloja. Kirjassa noituudesta kertovat myös nykynoidat itse.

Mies täyttää tyhjyyden ja voittaa päivän kävelemällä. Jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja autoilijoita tulee vastaan. Hän kohtaa ihmisiä, mutta heillä ei näytä olevan yhteyttä toisiinsa. Vai onko sittenkin? Heidän ajatuksiinsa ei ole sisäänpääsyä. Arkisista yksityiskohdista syntyy jännitteitä ja piinaava odotus: tapahtuuko jotain vai ei. Mies jatkaa kulkuaan, kunnes päivä on voitettu. - Heikki Saure jatkaa ranskalaisen uuden romaanin "objektivismin" ja edellisen, käsitetaiteellisen Kirjoituksia maasta -teoksensa arjen estetiikan linjalla.

Noitakirja on kertomus noidista, tietäjistä, shamaaneista ja sosiaalisen median kanavia hyödyntävistä nykynoidista. Ikiaikaisesta kansanperinteestä kumpuava ilmiö saapuu nykyaikaan tavalla, jota ei ole aiemmin koettu. Noidat eivät ole menneisyyden ilmiö, päinvastoin - noitia on enemmän kuin koskaan ennen. Nykynoidat tutkivat omia juuriaan, kurkottavat muinaiseen kansanperinteeseen ja poimivat sieltä asioita ja menetelmiä, joita he soveltavat nykyaikaan. Vaikutteita he ammentavat myös muistakin kulttuureista.” Nykyajan noituudessa korostuu suvaitsevaisuuden sanoma. Noitana voit olla ylpeästi juuri sellainen kuin olet”, Kuparikettu kiteyttää. Suomalaiset ovat aina olleet noitakansaa. Noita on alun perin tarkoittanut yhteisön kunnioittamaa tietäjää, parantajaa ja shamaania. Kristinuskon ja vainojen myötä noita muuttui pahaksi olennoksi, paholaisen liittolaiseksi. Noitakirja palauttaa noitien kunnian, oikoo virheellisiä väitteitä ja hälventää ennakkoluuloja. Kirjassa noituudesta kertovat myös nykynoidat itse.

Maailma, jonka olemme jo lähes unohtaneetTontuista tunnetaan nykyisin lähinnä Korvatunturilla asuva joulutonttu, mutta joulupukin innokkaat apulaiset ovat tonttuperinteen nuorimpia tulokkaita. Vanhan kansan suhde niin kotitonttuihin kuin saunatonttuihin oli vastavuoroinen - tontusta oli paljon hyötyä, mutta loukattuna se saattoi yltyä pahanilkiseksi ja vaaralliseksi räyhääjäksi. Entisaikoina näihin kodin ja pihapiirin pieniin haltijoihin oli siis syytä suhtautua pelokkaalla kunnioituksella. Pohjoinen tonttu-usko on ikivanhaa, ja tontut saattavatkin olla kaikkein vanhimpia suomalaisia jumalia - ja ne vaikuttavat elämäämme edelleen monin tavoin.

Levisikö saunavihta taas lauteille? Eikö kaarnalaivasi kellu oikeinpäin? Kuuluuko pajupillistäsi pelkkää pihinää? Perinnetaidot esittelee perinteisiä suomalaisia kädentaitoja tämän päivän näkökulmasta. Linnunpöntön rakentaminen, karjalanpiirakoiden leipominen tai himmelin kokoaminen onnistuvat takuuvarmasti kirjan selkeillä ohjeilla. Mukana on myös nykyaikaan sovellettuja käsitöitä, kuten älylapanen, alumiinipaperista tehty pärekori ja koukkuamalla valmistettu tabletinsuoja. Käsikirjassa on runsaasti sekä helppoja että sopivan vaikeita ohjeita. Elina Koskelaisen ja Heikki Sauren teos toimii myös tietopakettina perinteisten taitojen ystävälle. Tämän käsikirjan avulla onnistut!• Käpylehmä • Tuohisormus • Ruisleipä • Ulpukkapossu • Saunavihta • Linnunpönttö • Kalakukko • Pärekori • Jousipyssy • Kasvivärjäys • Karjalanpiirakka • Himmeli • Keppihevonen • Käspaikka • Puujalat • Kukkaseppele • Älylapanen • Kuusenpihkavoide • Pirtanauha • Kaarnalaiva... Yli 40 aitoa taitoa!

Wilson Kirwan suonissa virtaa maasai-soturin ja nandi-heimon veri. Hän osaa tappaa leijonan ja ottaa kiinni gepardin - mutta päätyi Suomeen juoksemaan kilpaa. Hän on myös tarinankertoja, jonka villit kertomukset saavat länsimaisen ihmisen kysymään, ovatko ne totta vai tarua. Tämä on ihmeellinen tositarina - huikea matka niin maahanmuuttajan kokemuksiin, suomalaisen huippu-urheilun erikoisuuksiin kuin afrikkalaiseen elämäntapaan ja mielenmaisemaan.

Kuksi molemmat sisältää villejä kansantarinoita, jotka on kirjoitettu nykysuomeksi vanhoja mestareita kunnioittaen. Kirja sisältää 98 tarinaa, jotka tutkijat ovat luokitelleet pilasaduiksi. Absurdit ja räävittömät, hauskat, häijyt ja härskit tarinat avaavat ikkunan vanhan kansan elämän iloihin ja raadollisuuksiin."... Mies sanoi: "Lapsi kuoli sänkyyn." Vaimo ei vieläkään hermostunut." Tekimet terveet, valimet valmiit. Ei muuta kuin tehdään uusi." Mies vaikeroi: "Sika söi tekimet." Silloin muija sai tarpeekseen miehen kotitöistä ja antoi äijälle kunnolla selkään.(Mies kotitöissä)"Olen itsekseni hekotellut, löysivätkö kansanperinteen keräilijät sitä, mitä olivat tulleet etsimään. Venähtikö keräilijän suu ammolleen, kun perinteen taitajien suusta pulppusikin törkyä?" (Heikki Saure)

Silakka korvassa on selkokielinen kirja,jossa on hauskoja tarinoita eli huumorikertomuksia. Kirjassa on myös tietoa huumorikertomuksista. Kertomukset on jaettu eri osastoihin. Kirjan jokainen osasto alkaa esittelyllä. Kirjassa on opintopiiri. Siinä on tehtäviä huumorikertomuksista.