Helena Huhta

This book draws on an in-depth ethnographic study to explore the meanings and consequences of race and ethnicity in daily life within two Finnish male prisons. Set within the context of Finnish immigration, it provides an excellent backdrop for studying social processes in the prison environment launched by a rapid growth in the number of foreign national prisoners. It builds on the sociological attempts to comprehend the nature of the prisoner community from the perspective of ethnicity and race which has gained attention since the 2000s. It explores how ethnic categories are formed in the prison space, prisoner hierarchy and its logics, conflicts and conflict-solving, discrimination and prison officers and development of distinctive prisoner cultures. The study captures the consequences that signifying ethnicity and race have on daily practices, equality, and safety in prison. This book shows how ethnic and racial categories are formed in social action and further, how their meanings are in a constant process of change.

The aim of this book is to understand those complex life course mechanisms and processes that have led 78 athletes and 29 young artists to success in 2000s Finland. Besides the successful athletes, the researchers look into the dropout of 18 particularly promising athletes. Furthermore, the research sheds light on the particular challenges faced by athletes with a multicultural background. The majority of the interviewed athletes and artists had been born and raised in Finland; hence the study’s perspective is predominantly domestic. Many of the athletes had continued their careers abroad after having reached the top, yet the essential events of their life courses are located in Finland. The vast international literature on career research of athletes, used along with the research data itself, complements the domestic perspective. As to the artists, the researchers have mainly drawn upon domestic research knowledge. In this study, the life courses of athletes and artists are reviewed in parallel. Consequently, the reader enjoys a broad insight into the growth and development of Finnish elite athletes in the late 20th and early 21st century Finland. The same applies to the young successful artists, whose life phases are studied from childhood until the present. This study is unique in the international context, as the researchers were able to reach an exceptionally large number of the best Finnishathletes and artists of different fields.

Huoli nuorista työttömistä ja heidän passivoitumisestaan on aiheellinen, mutta sitä on varottava liioittelemasta. Tilastot kertovat, että nuorisotyöttömyys on pääosin lyhytaikaista ja pitkäaikaistyöttömät ovat vain pieni osa työttömistä nuorista. Samoin nuorten sosiaalinen ja toiminnallinen passivoituminen koskee vain osaa työttömistä. Käsillä oleva tutkimus näyttää työttömyydellä olevan erilaisia ja jopa vastakkaisia vaikutuksia nuorten liikuntatottumuksiin.” Pitää pään kasassa työttömyysaikana” – liikunta työttömien nuorten arjessa on tutkimus työttömien nuorten liikunnan harrastamisesta. Tutkimus käsittelee sitä, miten liikunnan harrastaminen muuttuu niin laadullisesti kuin määrällisesti nuoren jäätyä työttömäksi. Raportissa tarkastellaan muun muassa liikunnan merkityksiä työttömien nuorten elämässä, liikuntaa edistäviä ja haittaavia tekijöitä, erilaisten liikuntapaikkojen käyttöä, nuorten tyytyväisyyttä liikuntamahdollisuuksiinsa ja heidän suhtautumistaan työttömyysalennuksiin. Tutkimuksen aineistona käytettyyn kyselyyn vastanneista nuorista kaksi kolmannesta oli muuttanut harrastamansa liikunnan määrää työttömäksi jäätyään. Hieman suurempi osa oli vähentänyt liikuntaansa kuin lisännyt sitä. Samalla siis, kun osa nuorista vähentää liikkumistaan, saa työttömyys toiset aktivoitumaan. Lisääntyneellä vapaa-ajalla on tässä suuri merkitys. Työttömyydellä näyttäisi olevan myös polarisoiva vaikutus – paljon liikkuvat olivat muita useammin lisänneet liikkumistaan työttömänä ja vastaavasti vähän liikkuvien liikkuminen oli vähentynyt entisestään.

Huippu-urheilijan elämänkulku -teoksessa tarkastellaan sitä, miten joukko suomalaisia on kasvanut ja sosiaalistunut huippu-urheilijoiksi 2000-luvun Suomessa. Lisäksi tutkitaan tekijöitä, jotka ovat johtaneet joidenkin uran lopettamiseen aivan huipun kynnyksellä. Oman näkökulmansa tuovat monikulttuuriset urheilijat, joita tarkastellaan sekä erikseen että osana huippuja ja lopettaneita. Aineistona ovat 96 urheilijan elämäkerralliset haastattelut. Haastateltavat edustavat 45 eri urheilulajia ja jakautuvat analyysissa joukkuelajien, perinteisten yksilölajien ja elämäntapalajien urheilijoihin. Haastatteluaineistoa tutkitaan elämänkulkuanalyysin tutkimuskehikon avulla. Tutkimus tuo näkyviin ne prosessit, sosiaaliset verkostot, pääomat, keskeiset siirtymät ja yksilöiden oman toiminnan, joiden kautta haastateltavat ovat kasvaneet huippu-urheilijoiksi. Samalla elämäntarinat kytkeytyvät aikaan ja paikkaan - 2000-luvun alun nopeasti muuttuvaan Suomeen. Urheilijoiden elämänkuluissa perheen liikuntaan sosialistava merkitys näyttäytyy vahvana. Keskeisiä ovat myös normatiiviset siirtymät, eli oikea-aikainen eteneminen harrastamisen vaiheesta seuraavaan. Tärkeä on havainto siitä, että keskeisessä asemassa huipun saavuttamisen kannalta ovat lasten omaehtoinen leikkiminen, liikunta ja pelailu sekä monilajisuus. Sen sijaan liika kiirehtiminen tai liian varhain aloitettu kova harjoittelu johtaa useimmiten lopettamiseen. Tutkimuksen tuloksia peilataan kansainväliseen tutkimustietoon läpi kirjan. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää liikuntapolitiikassa, huippu-urheilun kehittämistyössä, lasten ja nuorten liikunnan organisoinnissa ja laajemmin liikunnan edistämisessä. Samalla kirja avaa liikunnasta ja urheilusta kiinnostuneille kattavan ja rikkaan kuvauksen 2000-luvun urheilijuudesta, sen haasteista ja mahdollisuuksista.