Helena Kallio-Koski

Ruotsissa myönnettävän Kaisa Vilhuinen -kirjallisuuspalkinnon 2019 saanut Helena Kallio-Koski rakentelee uusimmassa runokokoelmassaan henkilöhahmoja jotka etsivät olemassaolon edellytyksiä. Arkipäivän tilanteissa piilee kenties tärkeää asiaa johdatellen lukijaa omiin oivalluksiin. Monitulkintoiset runokertomukset avaavat uusia lukukokemuksia kerta toisensa jälkeen.

Taivaan ja maankamaran välisessä raossa tuikkivat elämänkerrat, kuplivat ajatukset. Mistä löytyi muinainen mahtava Karjalan emäntä? Kuinka kävi virkanaiselle joka laittoi lehteen ystävänhakuilmoituksen? Peruukki-Kerttu tarkastelee maailmaa kioskinsa luukusta. Pikkutyttö leikkelee sanomalehdestä itselleen äidin mutta unohtaa kädet. Matkataan sielujen siltaa, eikä sinne johda koskaan viivasuora tie. Hyvä neiti Rönkkäinen!/Teistä ei sittenkään tullut mainittavaa henkilöä/mutta joskus on rikkaus osata olla pienempi kuin mannaryyni./Näytelkää siis roolinne viime tingassa/kuvan ulkopuolella/toisten pyöriteltävänä/aakkosjärjestyksessä./