Helena Nuutinen

Puukuiskaaja saattelee lukijansa metsäpolulle kutsumaan metsän pyhyyttä, ajattomuutta ja syvää rauhaa. Helena Nuutinen ammentaa teokseensa karjalais-ortodoksisesta mielenmaisemasta, muinaisesta viisaudesta sekä kansanuskosta. Teos kertoo tarinan Siljasta, joka vie kyläläisiä metsän 'ohuille paikoille', metsänpeittoon. Niissä näkyvän ja näkymättömän maailman raja on olematon, ja näkymä toiselle puolelle avautuu: arkimaailmaan leikkautuu pyhyyden ja ajattomuuden todellisuus. Silja ja häneltä apua hakevat kyläläiset pääsevät kuuntelemaan sielunsa pyhää hiljaisuutta, luonnon ikuista viisautta ja muinaisten, esiäitien parantavaa hyrinää, pyhää naiseutta. Arkiseen todellisuuteen leikkautuu salaisuuksien todellisuus ja elämän henkinen olemus. Lukija saa astella vartijapuun oksien alta esiäitien ja parantajien metsään, sielukivelle, parannussaunaan, ohjaajavanhusta tapaamaan, yrttipellolle, surun karsikkoon, pyhään pihlajapiiriin. Puukuiskaaja näyttää meille tien omille juurillemme, takaisin kotiin. Helena Nuutinen on tehnyt pitkän uran äidinkielen ja vuorovaikutustaidon opetustyössä sekä esiintyvänä taiteilijana ja kouluttajana. Hän on tutkinut, koonnut ja esittänyt kansanrunoista koottuja monologeja ja itkenyt itkuvirsiä. Nuutinen johdattaa ryhmiä "Myyttisille metsäretkille", sisälle suomalaisiin kansantarinoihin. Nuutiselta on aiemmin julkaistu teokset "Pyhä yksinkertaisuus"(2013), "Peili näkee -- Runoteos" (2017) sekä "Unta kuolemasta -- iltasatuja sinulle ja minulle, jotka tiedämme kuolevamme" (2017).

Olen aina rakastanut metsää ja puita. Metsäpolkua astellessani kuljen rajalla, näkyvän ja näkymättömän maailman välissä ja nautin siitä, että näen molempiin suuntiin. Viipyilen suurien puiden alla, laskeudun hiljaisuuteen ja hengitän yhdessä sieluni kanssa, kuuntelen sen lempeää puhetta. Silloin huomaan, että edessä on salainen portti, runon portti! Astun siitä toiselle puolelle ja näen, miten valo taipuu uudella tavalla, kuin peilissä. Runon peili näkee monta maailmaa ja etsii niille runon hahmoa. Joskus hiljaisuudessa viipyillessä tapahtuu ihme: sieluni kaipaus laskeutuu vapiseville käsilleni ja muuttuu runoksi. Niin syntyi tämä kirja Peili näkee. Kun elämä kosketti suloisesti, syntyivät runot Peili näkee rakkauden ja hetkessä myös Peili näkee tuskan, kun menetys käänsi kuvan toisinpäin. Saman portin luona viipyillessä syntyi onneksi myös Peili näkee tulevaan. Helena Nuutinen on julkaissut aiemmin kaksi teosta: Pyhä yksinkertaisuus (kirja + 2 cd) ja Unta kuolemasta - iltasatuja sinulle ja minulle, jotka tiedämme kuolevamme (äänite ja työkirja).