Helena Oikarinen-Jabain väitöskirjatyö Syrjän tiloja ja Soraääniä: Performatiivista kirjoittamista Suomen ja Gambian välimaastoissa on julkaistu Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 2008. Osana väitöskirjatyötä on julkaistu myös suomalaisgambialaisista kaksostytöistä ja heidän maailmoistaan kertova lastentietokuvakirja Moonan ja Soonan maanantai (Yhteiset Lapsemme ry 2007). Poikkitieteellisistä ja -taiteellisista lähestymistavoista kiinnostunut kirjoittaja on työskennellyt lasten, nuorten ja naisten kanssa monenlaisissa kulttuurisissa ympäristöissä. Hän on erityisen kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu niin sanotuissa välitiloissa, yhteisöjen ja kulttuurien reuna-alueilla ja marginaaleissa. Maailman globalisoituessa näitä tiloja asuttavat yhä useammat. Ekana me mentiin mutkikasta mäkeä alas auton kyydissä. Mun piti ohjata. Yhtäkkiä se muuttuikin Ibrahimin autoksi ja Ibrahim ohjasi sitä, kun oli päästy alas. Siellä oli paljon gambialaisia kyydissä. Siellä maassa kaikki jotka puhu, puhu suomea, Fatu-tyttö kertoo unestaan äidilleen Irenelle. Olenko minä näin valkoinen, kauhistuu Irene nähdessään peilistä kalpean naaman ja hapsottavan paviaanin harjan. Äidillä on identiteettikriisi, summaa Fatu veljelleen Talbolle. Semmonen, ettei tiedä mikä on. Hymeessä pohditaan kuulumisten ja kuulemisen kysymyksiä Suomessa ja Gambi työskentelevien tutkijoiden ja kirjoittajien Irenen ja Mirjan sekä heidän lastensa näkökulmista. Kirja keskittyy naiseuden ja äititytär-suhteiden rakentumiseen erilaisissa konteksteissa. Gambialaisen ja suomalaisen arjen kuvaamisen lomassa keskustellaan arvoista, ideologioista, uskonnoista ja henkilökohtaisista kokemuksista. Henkilöt liikkuvat moniulotteisissa kulttuurisissa tiloissa ja hapuilevat paikantumisiaan globalisoituvan maailman viidakoissa. Teosta voi myös lukea perinteisen etnografisen (nais)tutkimuksen problematisointina.
