Helena Sederholm

Kun taiteen juuria ravistelee, niistä irtoaa multaa. Suomen taiteen multakausi arvioi uudelleen taiteen kultakauden perinnön painolastia ja oletusarvoja ja kiinnittää paikoin jo himmenneen välkkeen ohella huomiota tuoreeseenkin multaan. Keitä tai mitä jätetään ulkopuolelle, jos kultakauden toisintamista jatketaan kritiikittömästi omassa ajassamme? Suomen taiteen multakausi on laikukas luenta taiteesta, kerroksellinen ja rihmastoitunut kertomus. Se kulkee sammalikoissa, suonsilmissä, jäkäläkankailla, joutomailla ja puutarhoissa. Mullan alta ja kasvuston seasta möyhitään esiin piiloon jäänyttä. Multakausi yhdistää monia aikoja ja ilmiöitä. Se pyrkii asuttamaan taiteen uudella tavalla - multaamalla kultakauden.

Tähtiä taivaalla. Kuu horisontissa. Maailmankaikkeus kateissa. Taiteessa on kuvattu tähtitaivasta ja sen ilmiöitä monin tavoin. Taiteen tähtitaivaat -julkaisu ja samanniminen näyttely esittelevät teoksia eri vuosisadoilta, meiltä ja muualta. Taiteilijoiden näkemykset tähtitaivaasta ovat heijastelleet paitsi taiteen suuntauksia myös tieteen kulloisiakin käsityksiä meitä ympäröivästä maailmankaikkeudesta. Samalla kun maailmankuva on laajentunut ja universumin salat ovat vähä vähältä paljastuneet, erilaisten taidemuotojen kirjo on kasvanut ja tarjonnut uusia keinoja hahmottaa maailmaa, jossa elämme. Se mitä näemme, on helppo kuvata niin tieteessä kuin taiteessakin. Paljon vaikeampaa on hahmottaa silmille näkymätöntä. Taide voi jatkaa siitä, mihin tieteen keinot loppuvat.