Helena Syrjälä

Rikkonaisuuksia on kokemus elämästä, sen erilaisista puolista ja joskus yllättävistä käänteistä. Puun pinnassa näkyvät elämän syklit ja rosoisuus,joskus rikkonaisuus. Elämä ja tämä runoteos on täynnä kaikkea sitä, mitä elämä itsessään pitää sisällään:iloa, surua, rakkautta, onnea, kaipausta, pettymystä, vihaa,toiveita, haaveita, notkahduksia, erehdyksiä ja kaiken kantavaa rohkeutta ja toivoa.

”Ei suomalaisen naisentarvitse olla kova, vahva ja sinnitellä ikuisuutta,vaikka historian painava kourariivaa yhä niskamme päälläja vaakakupeissa olevat punnuksetvasta tavoittelevat oikeita asemiaan. Ihminen tarvitsee paikan,jossa olla turvassa. Ihminen tarvitsee piirin,jonka sisällä on lupa ollaheikko ja hauras. Ihminen tarvitsee sylin,jossa on lämmin. Ei täällä tarvitsepärjätä yksin. Sillä suurin niistä on rakkaus.”

Osa teoksen alkupuolen runoista on kirjoitettu teini-ikäisenä sairastuttuani psyykkisesti ja ollessani hoidossa psykiatrisella nuoriso-osastolla. Koostin ne yhteen vuoden 2018 ajatusten kanssa. Elämä on polku, johon jokaisella mahtuu niin valoa kuin varjoa. Luomme itse polkuamme, mutta sitä on turha suunnitella liikaa. Polussani on ollut paljon hyvää, mutta paljon kipukohtia. Elämä on opettanut nöyryyttä ja toisaalta olen saanut vahvuutta. Lapsuudenuskosta erkaantuminen teini-ikäisenä, kaksi avioliittoa takana alle kolmikymppisenä, oman lapsen omaishoitajuus. Ja paljon muuta.