Heli Hulmi

Saaristomerellä on aivan oma tunnelmansa. Kunyhteysalus irtoaa Nauvon satamasta, mukana on vain reppu tai pari pakaasia, ja taakse jää manner-Suomen vakaus ja kiinteys. Kesällä 2023 kirjoittajakurssilaisten retki suuntautui veden taakse sielujen saarelle, Seiliin. Saaristoluonnon ja kallioiden karu kauneus yhdistyivät haikeisiin kertomuksiin entisten aikojen spitaalisten ja hullujen saaren ihmiskohtaloista. Kirjailija, kirjallisuusterapiaohjaaja Heli Hulmin luotsauksessa syntyi kuusi erilaista tarinaa, joissa Seili kulkee mukana, välillä sivustakatsojana, välillä pääosan esittäjänä.Tarinoista voi nähdä, miten samanaikaisestikeskenään täysin erilaisia ja kuitenkin jollain tavalla toistensa kanssa keskustelevia tarinoita yhteisillä tehtävillä lähtee viriämään. Hulmin kirjoittamassa prologissa lukija pääsee kurkistamaan myös tehtävänantoihin. Ehkä hän voi innostua itsekin kirjoittamaan.

Nobelrunoilija Tomas Tranströmer (19312015) kasvoi eroperheessä, rakasti klassista musiikkia, työskenteli vankiloissa, sairastui vakavasti ja kirjoitti epätavallisia runoja pelosta, rohkeudesta, vapaudesta ja kivistä. Jokaisella kirjailijalla on sukulaissielunsa; Heli Hulmin sielunveli on Tomas Tranströmer, jonka runoihin hän rakastui varhain ja joiden johdattamana hän käy läpi omaa menneisyyttään.Heli Hulmi vie lukijan milloin Inarinjärven rannalle tai Venetsiaan, milloin taas merelle: Suomenlinnaan ja Tukholmaan. Pohjoisessa hän tapaa entisen oppilaansa, kullankaivajan mökissä asuvan vanhan naisen, jonka seurassa hän huomaa kaipaavansa kuollutta äitiään. Suomenlinnassa ajatusmatka vie saaren sadan vuoden takaiseen vankileirihistoriaan ja pohdintaan vapaudesta, hyvyydestä ja pahuudesta. Koko ajan mukana seuraavat Tranströmerin runot ja niiden teemat.

Viisi syvästi mietinnällistä novellia ihmisyydestä. Mitä oli palvelualttiin ja henkevän miehen takana, miehen jota ei enää ole? Miten melkein tuntemattomaksi jäävän miehen elämä voikin olla läpileikkaus tästä kaikesta.Millaisia tuntemuksia, mielihaluja teatteri-ilta herättää Irassa. Mikä on se kaipuu, joka ei pääse täyttymään?Kuinka joulu saaressa ei olekaan yksinäinen, vaan täynnä elämänmittaisia muistoja.Kuinka elämä herää eloon elämäkertaa kirjoittaessa niin kirjoittajan kuin haastateltavankin osalta.Miten matka metsään onkin matka itseen. Miten todellisella rajalla onkin mahdollisuus kokea ajallisia ja paikallisia rajatiloja. Ja miten hiljaisuus suo tilanHeli Hulmi sanoittaa novellinsa henkilökohtaisesti, paljaasti. Riveillä on elettyä elämää, tuntevia ja tuntuvia ihmisiä sekä syvää inhimillisyyden jakamista.Heli Hulmi on kirjailija, kouluttaja, kirjallisuusterapiaohjaaja. Häneltä on julkaistu aiemmin mm. seuraavat teokset: Luopumisharjoituksia (2018), Kuoleman horisontti ja kirjoitus (2012), Saattaen vaihdettava (2010), Ruusu joka nousee lumesta voittaa kaikki vertaukset (2010), Sakramentti ja muita novelleja (2001), Seela ja tähti (1997). Heli työskenteli pitkään elämäntarinoiden ja radiodokumenttien parissa. Lisätietoja: https://kirjoitusretket.fi/#hulmi

Mitä opimme, kun opimme elämästä? Missä kohtaa elämä voi tulla valmiiksi?Heli Hulmin (s. 1958) romaani Luopumisharjoituksia kertoo Ellasta, Kristiinasta ja Liljasta, nuoruudenystävistä, jotka elämä on kuljettanut eri suuntiin. Yksi heistä asuu Roomassa, toinen opiskelee saattohoitoa Lontoossa, kolmas on taideterapeuttina Itä-Suomessa.Monen vuoden tauon jälkeen he kokoontuvat Helsinkiin, jossa yhteinen vanha ystävä, maailmallakin menestynyt valokuvaaja Olavi on järjestämässä elämäntyönäyttelyä. Mutta kuinka sellainen on mahdollista, kun elämä kai kuitenkin on vielä kesken?Luopumisharjoituksia on tarkkanäköinen romaani elämänkaaresta. Siitä, mitä itse kukin elämässä oppii, ja millä tavalla. Sekä ystävyydestä ja luopumisesta.Kokeneen kirjoittajan viisaat lauseet ja virkistävät havainnot johdattavat vakavien kysymysten äärelle lempeästi, vaivatta.Elämä jättää meihin jälkensä. Ja me jätämme jäljen ystäviimme.Luopumisharjoituksia on kirjoitettu ennen muuta niille lukijoille, joilla on jo omaakin elämänkokemusta. Niille, joille ei lukijoina riitä pelkkä hetken huvi, vaan jotka etsivät kirjoista vastakaikua omille ajatuksilleen - joskus jopa vastauksia kysymyksiinsä.Elämä on harvemmin kovin helppoa, ja melkein aina se yllättää. Asiat menevät toisin kuin nuorena kuvittelee. Toisaalta nuoruudenkin merkitys muuttuu, kun siihen saa etäisyyttä. Aina ei elämisen hetkellä tajua, mistä kokemuksesta tulee käänteentekevä, mihin aina palaa. Ja kuinka merkittäviä nuoruusvuosien ystävät ovat meistä itse kullekin.Luopumisharjoituksia on niitä kirjoja, jonka lauseita haluaa alleviivata. Se kestää monta lukukertaa.

Maisa haluaa eroon kadonneelta siskolta jääneistä päiväkirjoista ja ottaa yhteyttä kertojaan, elämäkerturiin. Tämä saa sukeltaa nuoren tytön etsintä- ja kapinavuosiin 1970-luvun Helsingissä; samalla hän pohtii suhdettaan omaan elämäänsä ja poikaansa, jonka elämä on muuttumassa. "Voiko elämän hankkia? Löytyykö kadonnut sisko? Kyllä, me valitsemme surumme ja ilomme jo kauan ennen kuin koemme ne."