Heli Saarinen

Sompion Lapin sydämessä, nykyisen Lokan tekojärven veden alle sittemminjääneessä Rieston kylässä syntynyt Andreas Alariesto (1900–1989) piirsi ja maalasi koko elämänsä ajan kuvia sekä lapsuutensa ja nuoruutensa elämänpiiristä, että edellisten sukupolvien elämäntavoista. Tärkeä vaihe hänen taiteilijaurallaan oli 1930-luvun Petsamo, jossa hän maalasiensimmäiset suuret työnsä. Erityisesti häntä inspiroi tutustuminen alueensaamelaisväestöön, jonka elämäntapaa hän kuvasi useissa maalauksissaan. Petsamossa hän tutustui myös aikansa tunnetuimpiin suomalaisiin taidemaalareihin, jotka muiden tavoin halusivat tutustua Suomen uuteen, eksoottiseen maakuntaan. Keskustelut taiteilijoiden veljespiirissä kannustivat aloittelevaa maalaria kiihkeään kuvaintekoon. Onnen aika loppui äkkiä suursodan melskeisiin 1939–1944. Andreas menetti kaikki teoksensa, kun Petsamo poltettiin maan tasalle. Uudelleen maalaustyöhön hän pääsi vasta sotien jälkeen, kun oli pestautunut talonmieheksi Vuotson matkailumajaan. Hän oli päättänyt maalata muistinsa varassa uudelleen Petsamon-kuvansa. Ja hän onnistui: Taidekriitikko Riitta Kuusikko pitää tätä eksoottista varhaiskokoelmaa Alarieston parhaana. Tie taidepiireihin oli kuitenkin vaikea. Vuotsosta Rovaniemelle muutettuaan hän eionnistunut solmimaan yhteyksiä. Petsamon-aikaisten ystävien kautta hän löysivihdoin yhteyden pääkaupungin kulttuuripiireihin. Alarieston ensimmäinen näyttely Helsingin Taidehallissa 1976 oli suuri menestys. Hänestä tuli yhdessä yössä kuuluisuus, jonka eksoottista taidetta ylistettiin kaikissa lehdissä Suomessa! Myös hänen erikoiset elämänvaiheensa nostettiin esille. Nuori, vanha mies Pohjoisen Lapin pienestä kylästä, seikkailut sodan aikana Venäjällä Muurmannin radan vaiheilla Englannin Majesteetin suomalaisessa legioonassa ja työt tien rakentamisessa Petsamoon, jossa kuitenkin avautui kiehtovan erilainen maailma. Ja sota, joka vei kaiken. Kaiken, paitsi taiteen maailman ja sen myötä menestyksen. Filosofian tohtori Heli Saarisen uusi Alariesto-teos – jonka ulkoasun on suunnitellutja toteuttanut Erkki Saarinen – on ensimmäinen laaja elämäkerta Lapin suurestataiteilijasta. Kirjan mottona ovat Alarieston sanat: "Olen tehnyt nämä kuvat, koska nykyinen jatuleva sukupolvi ei tosiasiassa tietä mittään menneisyydestä eikä esi-isien elämästä."

Sompion saamelaisten vaiheet ulottuvat kauas varhaiselle kivikaudelle. Heidän historiansa on huikea kertomus pienen peuramnpyytäjäkansan pitkästä ja sitkeästä kamppailusta elämäntapansa, metsiensä ja vesiensä puolesta. Kamppailu jatkuu. Filosofian tohtori Heli Saarinen on koonnut taitavasti yhteen Saariselältä etelään aina Pyhätunturille ja Kitiseltä itään Korvatunturille ulottuvan Sompion alueen yhteisen historian, joka sitoo sen yhtenäiseksi kulttuuriseksi kokonaisuudeksi. Saarinen selostaa huolellisesti asiakirjoihin nojautuen, kuinka seudun metsäsaamelaiset menettivät aikanaan hallinnan omiin ikimuistoisiin nautinta-alueisiinsa. Dosentti Timo Helle luonnehtii, miten vanhan Sompion elämää 1920-luvulla kuvailleen Samuli Paulaharjun jäljillä liikkuva kirja “on kiinnostavasti kirjoitettu ja runsaasta asiasisällöstään huolimatta helppolukuinen.” Dosentti Matti Enbuske kiittää historiallisen Kemin Lapin itäosan saamelaisperäisen väestön syvälle menneisyyteen ulottuvan historian esittelyä:“Heli Saarinen hyödyntää ansiokkaasti tutkimuskirjallisuutta, kytkee Itä-Lapin laajempiin yhteyksiin ja käy tekstissään kiihkotonta vuoropuhelua tutkijoiden kanssa monista kiistanalaisista historian kysymyksistä.”