Helinä Kaleva

”Sosiaalisena erakkona” on välillä vetäydyttävä hiljaisuuteen. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän miettii mennyttä ja itseään. Helpottaa, kun kirjoittaa, leikkii sanoilla, siihen rohkaisen muitakin. Tämä kirja kertoo elämisen kokemisesta, hetkittäisistä mielenliikkeistä pinnalta ja vähän syvemmältä. Jotkut sanat ovat syntyneet syvässä tilassa ”automaattisesti”. ”...olin pieni tyttö ja kysyin mikä se meikäläinen en muista mitä vastasivat mutta minustakin tuli meikäläinen”.

Puolisoni kuoli muutama vuosi sitten. Arki muuttui, ja yksinäiset hetket synnyttivät ajatuksia, pohdintaa, muistelua. Voimakkaasti aistivana ja kokevana oli pakko jotenkin purkautua, ja kirjoittamisesta tuli keino jaksaa eteenpäin. Paperilappusia oli jo piiloutunut sinne tänne, ja pieni vihko alkoi kulkea mukana. Tämän kirjan sanat paljastavat minuutta, siihen tässä iässä uskaltaa jo antautua. Osaksi kirja on myös surutyötä 48 vuotta kestäneen parisuhteen jälkeen. Rakastan sanoja. Sanat luovat ja rikastuttavat elämää, tavalla tai toisella esiin tuotuina. Eikä elämää tarvitse aina niin vakavasti ottaa. Niinpä yhdessä kirjan ajatusrunossa totean, että sanoilla elämä leikkii ja elämä on sanaleikki, siitä kirjan nimi.” Minuuteni puhkesi punaisista unikoista paratiisikukkien sinisistä sisuksista etelän lämmössä ja sisimpäni siemenkota vahvistui”