Helli Karimus

Anna valon vireenä nousta, koettamaan. Piha-aita matala aikaa kulunut, sen nostan. Muuta en jaksa, etsin tietä kotiin. Nostakaa minut tielleni uudestaan. Nuo piha-aidat mieleen tulla ja mennä. Sallikaa kotitanhuvilla pysytellä. Kysytellä suokaa valo tielleni. Tuo ullakkohuone lyhtyineen.

KeskikesäVoi että on kesä ja linnuilla pesä. Laaksoissa soittaa tuuli. Vuorille kotka kiitää kohti taivasta. Lähteellä vettä niin raikasta, että aina tulen takasin.

Ystäväni on kuin auringonsäde. Joka paikkaan käy, kohta sitä ei näy.luokseni käy kuitenkin iltaisin.kun hämärtää, langettaa aurinko säteitäänmaahan kiven koloon, puihin rakennuksiin nurkkiin.milloin mihinkinsilloinkin kun vähiten odottaa.

Helli Karimuksen runot syväluotaavat monia eri aiheita. Tuhat tähteäTuhat onnemme tähteä. Tahtoo maailmalle lähteä. Tuhat onnen runon kukkaa. Nousta kukkimaan. Syntyä maailmalle, avaralle. Kunpa tuhat tähteä. Onnen runoa viihtyis jossakin. Ei tarttis kauas lähteä. Hakemaan paikkaa niille. Kunpa onnetar suosisi minua. Kunpa nousisi kukkimaan. Tuhat onnemme kukkaa. Onnemme tähteä. Maailmalle avaralle kukkimaan.