Helvi Hämäläinen

Aikanaan suurta siveellistä närkästystä aiheuttanut romaani nuoren naisen kamppailusta äityden ja naiseuden välillä - kertomus naisesta, joka haluaa vapautua rakkaudettomaksi muodostuneesta velvollisuusavioliitosta ja yhdistää elämänsä toiseen mieheen, johon häntä sitoo sielullinen yhteys. Lumous on yksinkertainen ja selkeä, herkkä ja voimakas, inhimillinen ja runollinen kirja. Näköispainos 1934 ilmestyneestä alkuperäisteoksesta.

Helvi Hämäläisen syntymästä 100 vuotta Arkistolöytö ”Sota oli ikään kuin merkillinen kone, joka oli salaperäisellä tavalla omassa muotissaan valanut heidät… rohkeutta, innostusta, elinvoimaa, raakuutta, elämänriemua heissä oli, näissä pojissa, jotka olivat saaneet nuorukaisruumiin mieskunnon vuosina, joina miesten veri punasi multaa kolmessa maanosassa ja heidän omassa isänmaassaan.” Pula-ajan Helsingissä kasvaa uusi sukupolvi. Ilmari, Kauko, Erkki ja Pekka kuuluvat Kulman Palettiin, jengiin, joka vaalii natsi-Saksan ihanteita. Äskettäin päättyneen sodan raakuudet kihelmöivät poikien mielessä urotekoina ja kehkeytyvät julmiksi leikeiksi. Orastava seksuaalisuus lietsoo narsistisia kuvitelmia. Helvi Hämäläinen (1907–1998) tarjosi kustantajalle vuonna 1950 poikkeuksellista käsikirjoitusta, joka lienee tuolloin tuntunut niin aiheeltaan kuin käsittelytavaltaan arveluttavalta. Romaanin omintakeinen, kerroksinen kieli piirtää rohkeita, groteskeja henkilökuvia, mutta tulkitsee herkästi myös nuorten kuvattaviensa haurauden. Kirjailijan 100-vuotissyntymäpäivän kynnyksellä neljän pojanraakileen kehityskertomus pääsee ansaitusti kansien väliin.

Kadotetussa puutarhassa seurataan Säädyllisestä murhenäytelmästä tuttujen avioparien, Elisabetin ja tohtorin, Naimin ja Arturin elämää talvi- ja jatkosodasta ensimmäisiin rauhan vuosiin. Kun turvallinen maailma luhistuu, on kehitettävä uusia selviytymiskeinoja: yksi verhoutuu pyhään isänmaallisuuteen, toinen intoutuu korskeista kansallissosialistisista aatteista, kolmas pakenee mietiskelyyn. Sodan tuhot rinnastuvat henkiseen rappioon, eikä uusi aika tunnusta entisiä arvoja. Sodan jälkeen elämää, kuten kadotettuja puutarhoja, on rakennettava uudelleen. Pian Elisabetin perhepiiri alkaa huolestuttavasti oireilla ja yllättäen Naimi aiheuttaa sensaation. Ihmismielen kielletyimmätkin kerrokset kaivautuvat oivaltavasti esiin, mutta lempeä huumorin pilke sävyttää piikikästä ironiaa. Sota-ajan sukupolvi ja sivistyneistön menetykset saavat upean ilmaisunsa romaanissa, joka oli syntyaikanaan 1950-luvun alussa liian arkaluontoinen julkaistavaksi. Kadotettu puutarha ilmestyi ensi kerran vasta vuonna 1995.