Henrik Tala

Vuoden 1939 alkaessa Suomen nuori kansakunta oli viimein päässyt vaurastumisen ja kehityksen tielle. Erityisesti tämä näkyi maan pääkaupungissa, jonne oli 1930-luvulla kohonnut liuta uusia maamerkkejä kuten Eduskuntatalo, Postitalo, Naistenklinikka, Lasipalatsi, hotelli Torni - sekä vuoden 1940 olympialaisia varten rakennetut Messuhalli ja Olympiastadion. Juhlapuheissa korostettiin olympiahankkeen merkitystä - vuonna 1939 tehtävillä valmisteluilla varmistettaisiin, että Suomi voisi näyttävästi astua kansainvälisen huomion keskipisteeseen. Mitä pidemmälle vuosi 1939 eteni, sitä enemmän elämää alkoivat kuitenkin varjostaa koko Euroopan taivaan synkentäneet pilvet. Olympialaisten sijaan edessä olivat lopulta talvisodan kuukaudet. Professori Laura Kolbe tarkastelee vuoden 1939 Helsinkiä hallinnon ja kunnallispolitiikan näkökulmasta. Dosentti Samu Nyström kirjoittaa kaupunkielämän arjesta ja juhlasta seuraten, miten sota lopulta vyöryi vastustamattomasti helsinkiläisten elämään. Filosofian tohtori Henrik Tala käy läpi kansainvälisen poliittisen murroksen vaiheita päähenkilönään pääministeri A. K. Cajander, joka pyrki luovimaan Suomea odotettavissa olevan suursodan varjosta kohti rauhan väyliä ja samaan aikaan varustamaan maata siltä varalta, että sotaan kuitenkin jouduttaisiin. Tekstien rinnalla oman tarinansa kertoo läpi kirjan kulkeva kuvitus, historialliset valokuvat vuoden 1939 Helsingistä. Teos jatkaa Helsinki-kirjasarjaa, jossa on aikaisemmin julkaistu Helsinki 1918 - Pääkaupunki ja sota (2008) sekä Helsinki 1945 - Pääkaupunki ja rauha (2015).

Aimo Pajunen (1931-2013), pitkäaikainen puolustusministeriön kansliapäällikkö, oli varsinainen kylmän sodan kenraali. Pajunen ymmärsi poikkeuksellisen hyvin Suomen tukalan aseman supervaltojen puristuksessa. Hän osasi tilanteen mukaan vedota idän synkkiin miehiin ja lämmitellä lännen kylmiä kenraaleita. Pajusen keskeinentehtävä oli junailla Suomen asehankintoja, ja niissä hän tasapainoili niin taitavasti, että Suomi sai lännestä mitä tarvitsi eikä joutunut ottamaan idästä sitä mitä ei halunnut. Kylmän sodan pelissä Pajunen oli mestari. Hän oli paikalla, kun tarvittiin kovanaamaista kauppamiestä avaamaan amerikkalaisten asekaupparajoituksia Suomen hyväksi. Hän oli pyörittämässä seurapiiriä, kun piti vahvistaa Neuvostoliiton luottamusta Suomeen ja hälventää epäilyksiä sopimattomista puuhista lännen suuntaan. Kontaktiensa ansiosta hän oli Suomen turvallisuuspolitiikan terävä vaikuttaja ja asiamies niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Asehankinnoillaan Pajunen vei Suomen vaivihkaa Yhdysvaltojen ystävyyteen jo paljon ennen kuin Itä-Eurooppa vapautui. Muurin murruttua Pajunen täytti Suomen asevarastot puoli-ilmaisella itäsaksalaisella materiaalilla ennen kuin muut tajusivat sellaista olevan saatavilla. Amerikkalaisia hän kestitti ja viihdytti niin, että pääsi lopulta puhemieheksi Suomen Hornetkaupoille, joilla Suomi ja Pentagon vaihtoivat kihlat kohti yhteistä tulevaisuutta.

Suomalaisessa työmarkkinahistoriassa on draaman aineksia. Siinä leimuavat suuret tunteet ja vahvat intohimot. Syystäkin, sillä kyse on kaikkien suomalaisten elämään vaikuttavista tärkeistä asioista: palkoista, työajan pituudesta, veroista, lomista, eläkkeistä, työttömyysturvasta ja sosiaalietuuksista. Työmarkkinoilla vaikutetaan maan talouskehitykseen ja poliittiseen järjestelmään, jopa kansainväliseen asemaan. Tammikuussa 1940 Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK) ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) julkistivat väliaikaiseksi tarkoitetun järkikihlauksensa, joka kesti seuraavat kahdeksankymmentä vuotta. Liitosta kehittyi sotienjälkeisellä ajalla kolmikantainen korporatistinen järjestelmä tulopoliittisine kokonaisratkaisuineen. Työmarkkinajärjestöt käyttivät vastedes osaa vallasta, jonka parlamentaarisessa demokratiassa piti kuulua eduskunnalle tai valtioneuvostolle. Työnantajat eivät koskaan olleet tyytyväisiä loputtomiin kihlajaisiin, mutta silti kolmikanta kesti ja tupoja tehtiin vuosikymmenestä toiseen. Miksi? Miten systeemi on syntynyt, kehittynyt ja sinnitellyt hengissä? Mitä sille on tapahtumassa 2020-luvun kynnyksellä? Loputtomat kihlajaiset on historiantutkijoiden kompakti kokonaisnäkemys suomalaisista työmarkkinasuhteista sotienjälkeisellä ajalla, tammikuun kihlauksesta tupojen väitettyyn kuolemaan. Kirjan fokuksessa ovat erityisesti työnantajat.