Hila Blum

Tytär on äidilleen aina arvoitus, jokainen äiti tyttärelleen tuntematon. Kuinka rakastaa tytärtään kuvaa tarkasti ja empaattisesti naista, joka ei voi itselleen mitään halussaan olla täydellinen äiti. Yksinäinen nainen seisoo pimeällä kadulla tuhansien kilometrien päässä kotimaastaan ja tuijottaa ikkunasta sisään. Siellä asuu hänen tyttärensä tuntemattoman miehen kanssa, siellä leikkivät hänen lapsenlapsensa, joita hän ei ole koskaan tavannut. Nainen kysyy itseltään mitä tapahtui, miksi tytär lähti. Hehän rakastivat toisiaan enemmän kuin mitään muuta. Israelilainen Hila Blum luotaa hienovaraisesti äitiyden kirkkaimpia tavoitteita ja kätketyimpiä, pimeimpiä motiiveja.” Aina sanotaan, että lapsia ei voi rakastaa liikaa. Mutta joskus voi.” NDR”Blum sirottelee tekstiinsä viittauksia Atwoodiin, Stroutiin ja Munroon, ja hänen tyylinsä tuokin mieleen näiden loisteliaat perhetarinat.” P. S. NewspaperHila Blum on tunnettu israelilainen kustantaja ja kirjailija. Kuinka rakastaa tytärtään voitti arvostetun Sapir-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2022.

"A stone-cold masterwork of psychological tension. Its final pages had me holding my breath." --Flynn Berry, New York Times Book Review The seemingly inexplicable estrangement between a woman and her grown daughter opens up a troubling question: What damage do we do in the blindness of love? Thousands of miles from home, a woman stands on a dark street, peeking through well-lit windows at two little girls. They are the grandchildren she's never met, daughters of the daughter she has not seen in years. At the center of this mesmerizing story is the woman's quest to understand how a relationship that began in bliss--a mother besotted with her only child--arrived at a point of such unfathomable distance. Weaving back and forth in time, she unravels memories and long-buried feelings, retracing the infinite acts of parental care, each so mundane and apparently benign, that in ensemble may have undermined what she most treasured. With exquisite psychological precision, Blum traces the seemingly insignificant missteps and deceptions of family life, where it's possible to cross the line between protectiveness and possession without even seeing it--and uncertain whether, or how, we can find our way back.

En sen kväll står en kvinna från Jerusalem utanför ett hus i en stad i norra Holland. I huset bor hennes enda dotter med sin familj och genom fönstret ser kvinnan sina två barnbarn som hon aldrig har fått träffa. Hon knackar inte på utan iakttar dem bara en liten stund innan hon åker hem till Israel igen. Hon har älskat sin dotter och alltid satt henne främst – ändå är det avgrundsdjupa främlingskapet mellan dem hennes eget fel. Genom Joelas tillbakablickar får vi följa berättelsen om en mor och en dotter. En barndom där ett dyrkat barn står i centrum men där relationen inte överlever moderns kärlek. Hila Blums roman är en litterär pärla som med kirurgisk precision och många referenser skär fram ett lågmält men djupt drabbande familjedrama.” Ett lysande författarskap, angeläget och starkt gripande i sin nakna analys av mor-dotter-dramat. /…/ Den psykologiskt skarpsinniga analys Hila Blum gör om moderskapets kval och lycka är så genomträngande att minnesfragment från den egna barndomen blir levande närvaro.” -Published with the support of The Israeli Institute for Hebrew Literature, Israel and the Embassy of Israel in Sweden.

WINNER OF THE SAPIR PRIZE 2022‘A mesmerising, disquieting tale of family estrangement … Unforgettable’ OBSERVER‘A striking and memorable novel’ MEG WOLITZER‘A stone-cold masterwork of psychological tension. Its final pages had me holding my breath’ NEW YORK TIMES‘Hila Blum is my new favourite writer’ LOUISE KENNEDY-------------------------------------------What damage do we do in the blindness of love? Thousands of miles from her home, a woman stands on a dark street, peeking through well-lit windows at two little girls. They are the daughters of her only daughter, the grandchildren she’s never met. At the centre of this mesmerising story is the woman’s quest to understand how a relationship that began in bliss – a mother besotted with her only child – arrived at a point of such unfathomable distance. Weaving back and forth in time, she unravels memories and long-buried feelings, retracing the infinite acts of parental care, each so mundane and apparently benign, that together may have undermined what she most treasured. With exquisite psychological precision, Blum traces the seemingly insignificant missteps and deceptions of family life, where it’s possible to cross the line between protectiveness and possession without even seeing it – and it’s uncertain whether, or how, we can find our way back.-------------------------------------------’When I read this book, I felt ... that a new and wonderful occurrence has transpired in Israeli literature’ Neri Livne, Haaretz