Ida Koivisto

EU:n tekoälyasetus tuli voimaan elokuussa 2024. Sääntelyllä pyritään vastaamaan tekoälyn kehitykseen ja siihen liittyviin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin ongelmiin. Asetuksella myös yhdenmukaistetaan lainsäädäntö EU-maissa. Tekoälyasetusta sovelletaan yksityisiin ja julkisiin toimijoihin. Asetuksessa luodaan tekoälyä hyödyntäville tahoille uudenlaisia velvoitteita, mikä luo paineita yritysten ja viranomaisten toimintatapojen muuttamiselle. Erityisen merkittävää sääntely on tekoälyä kehittävien tai maahantuovien yritysten näkökulmasta. Teos antaa yleiskuvan tekoälyn eurooppalaisesta sääntelystä sekä avaa asetuksen keskeiset käsitteet ja periaatteet. Siinä selvitetään eri toimijoiden oikeudet, velvollisuudet ja vastuut sekä säädösten noudattamatta jättämisestä seuraavat sanktiot. Lisäksi teoksessa pohditaan asetuksen suhdetta muuhun lainsäädäntöön.

Transparency has become a new norm. States, international organizations, and even private businesses have sought to bolster their legitimacy by invoking transparency in their activities. This growth in popularity was made possible through two interconnected trends: the idea that transparency is inherently good, and that the actual meaning of the term is becoming harder and harder to pin down. Thus far, this has remained undertheorized. The Transparency Paradox is an insightful account of the hidden logic of the ideal of transparency and its legal manifestations. It shows how transparency is a covertly conflicted ideal. The book argues that counter to popular understanding, truth and legitimacy cannot but form a problematic trade-off in transparency practices.