Ilana Aalto

Armollinen kodinjärjestämiskirja kaikille, jotka elävät tavallista elämää. Päätitkö laittaa keittiön komeron järjestykseen, mutta projektin suuruuden ymmärrettyäsi vain suljit oven? Oletko kiireinen, keskittymiskyvytön tai kuormittunut? Kirjan käytännölliset vinkit jättävät historiaan suurprojektit, joista harva selviää kunnialla. Kotia ei konmariteta tai kuolinsiivota vaan nyt edetään askel askelelta, vartti kerrallaan ja selkeiden ohjeiden mukaan. Kun omat voimat riittävät, kaaos talttuu kiireenkin keskellä. Mieluummin sukkalaatikko päivässä kuin kymmenen vuotta kokonaan järjestämättä! Paikka kaikelle -kirjasta tuttu Ilana Aalto on auttanut jo tuhansia ihmisiä kodin järjestämisessä.

Tervetuloa taloon, jossa kaikki laitetaan paikoilleen. Kirja kertoo tavaratulvasta, joka saa meidät haluamaan omasta elämästämme lomalle. Teos perkaa käsityksiämme tavarasta, siisteydestä, sisustamisesta ja ostamalla säästämisestä. Siisteydessä ja raivaamisessa ei ole kyse kunnollisuuskilpailusta eikä yhden järjestämisopin noudattamisesta. Koti ei ole suojassa historian ja markkinakoneistojen lonkeroilta. Jos niiden vaikutusta ei huomaa, tavaratulva jatkaa vyörymistään sisään. Tämä viisas kirja sopii jokaiselle, joka haluaa ymmärtää miten olemme päätyneet tavaravuorten vangeiksi ja miten voi vähentää kodin järjestelyyn käytettyä aikaa.

Isyydestä keskustellaan ikään kuin se olisi perhekohtainen tai yksityisen valinnan kysymys. Tässä kirjassa osoitetaan, että isyys on läpeensä poliittinen ilmiö, jonka määrittely on ollut yhteiskunnallisen kamppailun kohde. Keskeisin kiistakysymys 1990-luvun isyyskeskustelussa koski sukupuolta: millaisia rajoja isän ja äidin vanhemmuuden välille pitäisi vetää tai miten rajoja voisi purkaa ja millaisia miehiä isien tulisi olla. Tasa-arvopolitiikassa ja ajankohtaispuheenvuoroissa uudenlainen, hoivaava isyys esitettiin miesten suurena mahdollisuutena vapautua rajoittavista roolikahleista. Samanaikaisesti kuitenkin perheasiantuntijoiden kirjoittamissa suosituissa isyysoppaissa varoiteltiin miehiä ryhtymästä pienen lapsen hoitajaksi ja oltiin huolissaan miesten aseman rapautumisesta. Isyyden aika tarkastelee 1990-luvun isyyskeskustelua sekä julkisuudessa esitettyjen että "tavallisten" ihmisten esittämien puheenvuorojen näkökulmista. Samalla valotetaan isyydestä käydyn kamppailun argumentointia ja avataan keskustelussa itsestäänselvyyksinä esitettyjä käsityksiä. Purkamisen kohteeksi tulevat esimerkiksi sellaiset aikalaiskäsitteet kuten perinteinen isyys, miehen malli ja isän rooli. Luotaamalla nykykäsitysten lähihistoriallisia juuria kirja näyttää, kuinka 1990-luvun keskustelun tematiikka, tavoitteet ja huolenaiheet kaikuvat edelleen 2010-luvulla.