Ilona Kivilahti

Hänestä on moneksi. Hänessä on hieman eläintä. Hän taituroi salaa. Hänen takakantensa on sekoitus takatukkaa, takatassua, taka-ajatusta, takatalvea ja takaovea. Oma kuvaukseni Hän-kirjasarjasta yleensä: Hän on androgyyni tapaus, joka yrittää selvitä elämästä omalla persoonallisella tavallaan, huumoria unohtamatta. Häneen olen laittanut paljon omaa persoonaani mukaan. Jutun aiheet ovat osittain ihan reaalimaailmasta lähtöisin olevia. Hän-kirjasarjani on persoonallinen sekoitus huumoria, mietelmää ja sanoilla leikkimistä. Muutama hän-juttunäyte Hän-kirjastani: Hän piti seksipuhelinta ovipuhelimessa. Hän myi ovelta ovelle ovia. Hänelle iski ahtaanpaikanhiki. Hän meni näppylöille ja kippuralle ihmisallergiansa vuoksi.

"Minulla on nyt sellainen kutina, että täällä asunnossa on hyttynen." Aforismejani vuosilta 1997-2009. "Aion rakentaa sellaisen lintulaudan, joka lyö kaikki laudalta." Oma kuvaukseni kirjasta: 1-4 aforismia/sivu, aforismieni aiheina ovat mm. kirjoittaminen, kissat, ihmiset, elämä, mies, nainen, shoppailu, yhteiskunta jne.

Tottuneesti hän jo teoksessaan poseeraa. Toisessa jatko-osassaan hänen ei enää tarvitse peitellä mitään. Hän on tullut jäädäkseen! Voidaan puhua jo hänismistä. Muutama makupala Hänismistä: Omalla holtittomuudellaan hän itsensä elätti. Hänellä oli äkkirikastumisen pelko. Pilvi ajoi häntä takaa. Hän ymmärsi yskän ja luki lääkäriksi. Hän piti jalat maassa levitoidessaankin, sen verran realisti hän oli.

Hän ei ihan vähästä hätkähdä. Hän on palannut - vahvempana kuin koskaan ennen! Muutama näytejuttu Hänen paluusta: Hän vietti avoimien ovien päivää suljetulla. Hän valvotti nukkumattia. Sivuduuninaan hän oli työtön. Hän silitti pilveä.

Mitä tapahtui sairaalassa psykiatrian osastolla suljettujen ovien takana vuonna 1996? Olen kirjoittanut koko omituisen elämäni syntymästäni 28,5 -vuotiaaksi saakka pakkohoitokokemukseni valossa. 16-vuotiaana jouduin masennuksen vuoksi pakkohoitoon sairaalan kriisiosastolle. Lue, kuinka sadistisesti minua sairaalassa kohdeltiin: kuinka mieleni murrettiin ja loppuelämäni pilattiin. Tätä taakkaa kannan yhä sisälläni, kun tuskaiset muistot piinaavat minua joka ikinen päivä ja joka ikinen yö. Lue jos uskallat. Totta joka sana! Omat kommenttini kirjasta: Kirjoitusprosessi oli hyvin raskas, mutta onneksi pystyin kuitenkin kirjoittamaan tämän kirjan. Minä kirjoitan omalla nimelläni ja omalla kuvallani ja tiedoillani minun oman tarinani. Kerron, miten masennuin ja miltä syömishäiriö tuntui ja miten jouduin sairaalaan pakkohoitoon. Kerron mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Kirjani on tosikertomus tuskasta, ahdistuksesta, katkeruudesta, uskon menettämisestä, toivosta ja terapiasta. Toivon, että tästä kirjastani olisi apua ja hyötyä kohtalotovereilleni.