Traumaa ja siitä toipumista ei ole käsitelty suomalaisessa romaanikirjallisuudessa. Romaanissa Kuolleen meren kristallit päähenkilö Zak joutuu huomaamaan, että opinnot ja ihmissuhteet eivät onnistu. Hän juoksee unelmien perässä, jotka mielen hämärissä muuttuvat painajaisiksi. Teoksen nimi, Kuolleen meren kristallit, viittaa sisäiseen autiuteen, mihin trauma pahimmillaan johtaa. Traumasta kärsivä yrittää selviytyä arkielämän vaatimuksista niillä eväillä, joita hänellä on jäljellä, ja yhden ihmisen trauma vaikuttaa tavalla tai toisella myös kaikkiin tämän ympärillä. Tavanomaisessa psykoterapiassa traumaa ei välttämättä tunnisteta. Zakin kohdalla väärä diagnoosi johtaa turhautumiseen ja tilan huononemiseen, kun kehollinen alivireystila tulkitaan psyykkiseksi masennustilaksi. Zak tuntee itsensä lopulta "eläväksi ruumiiksi", eikä hän näe keinoa toipua "sielun puutumisesta", mikä johtaa itsemurhayritykseen. Teoksessa päädytään kuitenkin tunnistamaan trauma. Ja romaanissa syntyy lopulta sovinto, kun päähenkilö Zak ymmärtää oman traumahistoriansa sekä sen, kuinka paljon yhteistä eri sukupolvien kokemistavoissa loppujen lopuksi löytyy.