Irma Hannula

Taskumummu oli kissan kansa metsäretkellä. Mummu ja kissa yllättyivät, kun polulla oli vettä ja Repopuro oli muuttunut Repojärveksi. Mummu tietää mitä on tehtävä. Hän tietää, miten luonto parantaa ja miten pitää toimia. Mummulla on aina mukana taskuvyö ja sen joka taskussa on tärkeitä tavaroita. Vyö oli tarpeen myös tällä metsäretkellä!

Perttu kysyi sukankutojanaiselta:- Voimmeko ottaa puusta kaksi persikkaa, minulle yksi ja äidille yksi. Sukankutojanainen nyökkäsi ja jatkoi kutomistaan,mutta alkoi sitten itkeä niin paljon, että kyyneleet vierivät maahanja muuttuivat sateenkaaren värisiksi helmiksi, jotka jähmettyivät maassa peniksi kimmeltäviksi kiviksi. Äiti otti puusta kaksi persikkaa ja antoi toisen Pertulle. Molemmat söivät hedelmän, jota luulivat persikaksi.- Mutta se ei ollut persikka! Mikä se oli?

- Popi, katso tuonne. Laatikossa on kiireellistä postia, Topi sanoi kissalleen.- Eikö tähän aikaan vuodesta kaikki posti ole kiireellistä? Popi kysyi.- Meidän on nyt jouduttava nopeasti tunturiin. Aurinko laskee kohta ja metsään tulee sininen hetki. Hämärässä emme näe lukea posteja, sanoi Topi ja lähti juosta kipittämään kohti kotitunturia. Mutta Popilla ei ollut vielä kiirettä kotiin. Usein postireissun jälkeen kissa jäi omille teilleen tutkimaan, mitä metsässä tapahtui. Oli jo aamu. Topi oli illalla kotiin tultuaan laittanut kissalle lämmintä maitoa. Aamulla se oli jäähtynyt eikä Popi ollut tullut koko yönä kotiin.- Mitä kissalle on tapahtunut? Minun on lähdettävä heti etsimään Popia, Topi sanoi ja meni ulos.

Taivas oli harmaa, tuuli ja pilvet tiputtivat vettä. Sade yltyi, heinikko huojui ja linnut lensivät suojaan. Kissa käveli surullisena kukkapellolla, katseli tutkivasti ympärilleen ja lauloi: Vettä sataa kaatamalla, kissa kulkee taivasalla. Minne menit ystävä, minulla on ikävä. Kissa seisoi vesisateessa pellon reunassa ja naukui surullisena: -Nefrediitte, missä olet? Olen hakenut sinua joka paikasta. Minulla on sinua kamalan ikävä. Olen niin surullinen, että silmäni vuotavat vettä. Sinä olet tuonut ilon ja valon koko pihapiirin elämään. Minne olet kadonnut? Tietääkö kukaan missä Nefrediitte on?

Isossa pirtissä seinähirret olivat kosteat ja nurkat valkeassa kuurassa. Ison uunin kivinen rinta oli vain vähän haalea eilisen lämmityksen jäljiltä. Uunin nurkassa oli muutama metrinen halko ja uunin edessä lattialle varisseita pieniä, valkoisia tuohenkäppyröitä. Aamu-auringon säteet valaisivat hämärää pirttiä...

Tämän runokirjan mukana pääset tekemään matkoja. Runot vievät lukijan aikamatkoille menneisyyteen, talviseen metsään, joulujuhlaan, keväthangille, kesäisille rannoille, matkoille kaupunkiin ja kauas ulkomaille. Matkalla voit tutustua norjalaiseen luontoon, kiivetä Lillehammerin hyppyrimäen huipulle, vaeltaa Muurmanskin tehtaiden varjoihin ja Kanarian saarien auringon lämpöön.

Kädessäsi on novellikokoelma, joka kertoo Venäjän rajan läheisyydessä sodan jälkeen syntyneiden sisarusten elämästä. Elämänsä ensimmäisen kerran mummolassa käydessään Iita pohtii sotatyötä ja ihmettelee, miksi joka paikassa on niin ruman näköistä. Vaikka lasten pitää osallistua talon töihin, ehtivät he leikkiä ja keksiä kaikenlaista tekemistä. Tekeville lapsille sattuu. Toiminnallaan he saivat aikaan pieniä ja isojakin yllätyksiä.

Tämä satukirja vie lukijan ja kuuntelijan suomalaiseen metsään. Siellä vaeltavat Mansikka Stoolperi ja Mustikka Rausperi. Ne etsivät parempaa kotipaikkaa. Oppaana metsässä toimii touhukas Mittarimato Milli Masuri. Matkalla kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Lopuksi kuitenkin kaikki järjestyy parhain päin.

Virtahepoperhe elää onnellista elämää mutalammikossa. Haiskilassa vallitsee rauha. Elämä on leppoisaa. Sitten tapahtuu jotakin pelottavaa. Ihminen ja kone tulevat häiritsemään idylliä, mutalammikko, virtahepojen koti, uhataan kuivata ja ottaa tehokkaampaan käyttöön: siitä aiotaan tehdä riisipelto. Koko Haiskila on uhattuna! Mikä neuvoksi? Eläinsadut ovat luonteeltaan moraliteetteja: niihin sisältyy lähes aina jokin opetus. Yleensä ne päättyvät hyvin, niissä on siis onnellinen loppu. Niin käy Irma Hannulan Haiskin huolissakin. Kun vaara on suuri eläimet auttavat toisiaan ja lopuksi ihminen eläimiä. Opimme, että vaikka elämä ei ole helppoa, siitä voidaan kuitenkin yhdessä selviytyä. Ongelmat ratkeavat ja Haiski voi etsiä Väiskille uuden uimapaikan ja Valmalle hamekankaan. Antoisia lukuhetkiä!