Irmari Rantamala

Martva on Irmari Rantamalan mittavan Harhama-teossarjan toinen jakso, joka ilmestyi heti Harhaman perään vuonna 1909 kolmessa osassa. Teoksessa seuraillaan toisiaan rakastavia nuorukaisia Oolavia ja Martvaa, joihin Harhaman aiemmassa osassa kirjoittama teos "Varotushuuto" tekee turmelevan vaikutuksen. Perkele näyttelee myös merkittävää osaa tapahtumissa ja monenlaisia yhteiskunnallisia asioita käsittelevässä dialogissa. Osa teoksesta on kirjoitettu runomuotoon, ja Martvaa voikin pitää yhtenä ensimmäisistä suomalaisista säeromaaneista. Martva on ollut unohdettu teos, vaikka sitä edeltäneestä Harhamasta on kirjoitettu tutkimuksia sivutolkulla. Martva on ollut saatavana sähkökirjana, mutta Helmivyön laitos on ensimmäinen painettu uusintajulkaisu. Martvan kolmas osa ilmestyy painettuna myöhemmin.

Martva on Irmari Rantamalan mittavan Harhama-teossarjan toinen jakso, joka ilmestyi heti Harhaman perään vuonna 1909 kolmessa osassa. Teoksessa seuraillaan toisiaan rakastavia nuorukaisia Oolavia ja Martvaa, joihin Harhaman aiemmassa osassa kirjoittama teos "Varotushuuto" tekee turmelevan vaikutuksen. Harhama itse esiintyy Martvassa vain sivuosassa, mutta mukana on myös aiemmista teoksista tuttu Perkele. Osa teoksesta on kirjoitettu runomuotoon, ja Martvaa voikin pitää yhtenä ensimmäisistä suomalaisista säeromaaneista. Martva on ollut unohdettu teos, vaikka sitä edeltäneestä Harhamasta on kirjoitettu tutkimuksia sivutolkulla. Martva on ollut saatavana sähkökirjana, mutta Helmivyön laitos on ensimmäinen painettu uusintajulkaisu. Martvan toinen osa ilmestyy painettuna myöhemmin. Teoksessa on Juri Nummelinin lyhyt esipuhe.

Irmari Rantamalan esikoisteos Harhama (1909) on antiromaani ja lajityyppihybridi, johon sisältyy useita itsenäisiä teoksia. Samalla se kommentoi ja parodioi niin itseään ja vastaanottoaan kuin klassikoita ja aikalaiskirjallisuuttakin. Harhamaan tekijä otti vaikutteita Raamatusta, Kalevalasta, Dantelta, Miltonilta, Goethelta, Linnankoskelta, Kiveltä, Volter Kilveltä ja Johannes Linnankoskelta. Romaani oli monilla tavoin edellä aikaansa, vaikka samalla sen voi laskea kuuluvan vähälukuisen suomalaisen symbolismin edustajaksi. Irmari Rantamala tunnetaan paremmin nimellä Maiju Lassila, mutta hänen oikea nimensä oli Algot Untola, alun perin Tietäväinen. Ristiriitaisen elämän elänyt Lassila työskenteli sisällissodan aikaan Työmies-lehden päätoimittajana, ja hänet ammuttiin epäselvissä olosuhteissa keväällä 1918. Harhama on pitkään ollut eräänlainen suomalaisen kirjallisuuden kadonnut ja vaikeana pidetty klassikko, ja viimeksi se on julkaistu kaksiosaisena laitoksena vuonna 1975. Helmivyö tuo ajankohtaisena pysyneen teoksen nyt uudestaan lukijoiden saataville kolmiosaisena laitoksena, johon tekstit on ladottu uudestaan. Sarjan kolmannessa osassa Rantamalan sankari Harhama muun muassa hylkää uskonnon lopullisesti ja ottaa osaa terroristiseen toimintaan. Kirjan muiden jaksojen tapaan Paholainen näyttelee merkittävää roolia teoksessa. Teoksen ensimmäisessä osassa on Juri Nummelinin esipuhe.

Irmari Rantamalan esikoisteos Harhama (1909) on antiromaani ja lajityyppihybridi, johon sisältyy useita itsenäisiä teoksia. Samalla se kommentoi ja parodioi niin itseään ja vastaanottoaan kuin klassikoita ja aikalaiskirjallisuuttakin. Harhamaan tekijä otti vaikutteita Raamatusta, Kalevalasta, Dantelta, Miltonilta, Goethelta, Linnankoskelta, Kiveltä, Volter Kilveltä ja Johannes Linnankoskelta. Romaani oli monilla tavoin edellä aikaansa, vaikka samalla sen voi laskea kuuluvan vähälukuisen suomalaisen symbolismin edustajaksi. Harhama on pitkään ollut eräänlainen suomalaisen kirjallisuuden kadonnut ja vaikeana pidetty klassikko, ja viimeksi se on julkaistu kaksiosaisena laitoksena vuonna 1975. Helmivyö tuo ajankohtaisena pysyneen teoksen nyt uudestaan lukijoiden saataville kolmiosaisena laitoksena, johon tekstit on ladottu uudestaan. Sarjan toisessa osassa Rantamalan sankari Harhama seikkailee vallankumouksellisten parissa ja yrittää luoda täydellistä uuden ajan naista. Välillä vieraillaan Perkeleen ja muiden enkeleiden luona. Teoksen ensimmäisessä osassa on Juri Nummelinin esipuhe.

Irmari Rantamalan esikoisteos Harhama (1909) on antiromaani ja lajityyppihybridi, joka sisällyttää itseensä useita itsenäisiä teoksia ja samalla kommentoi ja parodioi niin itseään ja vastaanottoaan kuin klassikoita ja aikalaiskirjallisuuttakin. Harhama on aikamoinen khimaria teokseksi, ja siihen tekijä otti vaikutteita Raamattua, Dantea, Miltonia, Byronia, Goetheä, Linnankoskea, Kalevalaa, Kiveä, Kilpeä ja Linnankoskea. Romaani oli monilla tavoin edellä aikaansa, vaikka samalla sen voi laskea kuuluvan vähälukuisen suomalaisen symbolismin edustajaksi. Harhama on pitkään ollut eräänlainen suomalaisen kirjallisuuden kadonnut ja vaikeana pidetty klassikko, ja viimeksi se on julkaistu kaksiosaisena laitoksena vuonna 1975. Helmivyö tuo ajankohtaisena pysyneen teoksen nyt uudestaan lukijoiden saataville kolmiosaisena laitoksena, johon tekstit on ladottu uudestaan. Teoksen ensimmäisessä osassa on Juri Nummelinin esipuhe.

Kirjan kaksi kertomusta kuvaavat ihmiskohtaloita sekasortoiselta ajalta. Kuoleman rajoilla vuodelta 1915 on yhden sahan toimintaan liittyvä tragedia suurlakon ajalta, lakon tuoma puute ja ahdistus parin lakkoilevan perheen ja yksilön kohdalle. Päähenkilönä sahatyömies Juho Kokko, joka oli jo ennen lakkoa menettänyt vaimonsa ja lapsensa. Turman talo on traaginen sotien rikkoman perheen tarina. Kartano vastaan alustalaiset. Luikin kartano julisti omakseen maat, joita Rouni oli viljellyt 40 vuotta. Kirja ilmestyi 1917 Rantamala/Untolan viimeisenä kirjana. Irmari Rantamala on yksi Algot Untolan (ent. Tietäväinen) (1868-1918) kolmesta kirjailijanimestä. Untola oli kansakoulunopettaja, kirjailija, toimittaja, aikansa toisinajattelija. Hänen viimeinen työpaikkansa oli "Työmies"-lehti, Suomen ensimmäinen työväenlehti. Siinä olleiden kirjoitusten tähden Helsingin miehittäneet saksalaiset ampuivat hänet 1918. Kirjat ilmestyivät ensimmäisen kerran 1915 ja 1917. Kieltä on nykyaikaistettu.