Irmeli Kaario

Päiväkirjanomainen kuvaus pandemiavuodesta peilattuna uniin ja maailmantapahtumiin.

Aloittaessani päiväkirjan pidon koin olevani perusterve, onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Kaikki fundamentaaliset tekijät olivat kunnossa. Mitään suuria ongelmia tai katastrofeja ei ollut näkyvissä. Tiesin, ettei elämä voisi aina jatkua sellaisena. Yllätyksiä saatoin vain aavistaa. Edessäni olisi vuoden kirjallinen seikkailu, jonka sisältö tai määränpää ei ollut näkyvissä. Tavoitteekseni asetin henkisen ja fyysisen kuntoni ylläpitämisen.

Ensimmäinen kotini oli oma nahkani,vajaan neliömetrin laajuinen, oma ihoni,johon vasta maailmaan putkahtaneena olinkääriytynyt. Luojan munasta kuoriutunutavuton olento, joka kohdun lämmöstä pullahtihartaasti odotettuna ihmisen alkunakoleaan maailmaan. Oli vuoden kylminpäivä, lumi ja jää kattoivat maan.

"Liitelen yksinäni ohi tähtisikermien, ohi mustan aukon, joka ei vedä minua puoleensa. Totean, että taivasta ei ole, on vain tämä päättymätön musta avaruus, jota tähdet valaisevat". Yli kahdeksan vuosikymmentä eläneen kirjoittajan laaja-alainen sivistys, elämänkokemus ja monet matkat eri maanosiin yhdistettyinä villinä versoavaan mielikuvitus- ja unimaailmaan luovat novellien pohjan. Niistä heijastuu pakahduttava rakkaus, kosminen yksinäisyys ja unelma.

Irmeli Kaario on Pietarista lähtöisin olevan Huotarin sukuun kuuluvan Maria Wetterstrandin, os. Huotari, tyttärentytär. Hän on kirjoittanut oman elämäntarinansa ja tämän yhteydessä editoinut isoäitinsä muistelmat Pietarista, Karjalan Kannakselta ja evakkotiestä. Isoäiti on kirjoittanut elämään ja ajatteluun eniten vaikuttanut ihminen. Isoäidin elämäntehtävä oli toisten auttaminen. Hän on erinomainen esimerkki elämän koettelemuksissa kypsyneestä ihmisestä, joka vanhetessaan vain jalostui ja kaunistui. Tämä kirjoitus on kunnianosoitus tyttärentyttäreltä isoäidilleen. Kirjoittaja on saanut palkintoja kirjoituksistaan ja hänen tarinoitaan on julkaistu useissa lehdissä ja kirjoissa. Hän on myös julkaissut oman haikurunokokoelmansa Elämän jättijalka kuljettaa.

Pietarista Bulevardille on Irmeli Kaarion kirjoittama trilogia kolmesta naissukupolvesta. Kaksi ensimmäistä osaa, emigranttiäidinäidin ja -äidin tarinat on julkaistu kesällä 2015. Tarinat nivoutuvat yhteen Bulevardi 17:ssa, kirjoittajan isänisän omistamassa talossa, jossa kaikki kolme naista aikanaan asuivat. Tämä kolmas osa avaa lukijalle kirjoittajan oman elämäntarinan. Kertomukset myötäilevät maamme historiaa ja kuvaavat kukin aikansa tapoja, kulttuureja ja tunnelmia. Kirjoittajan oma elämäntarina perustuu perheen traditioihin, rikkaaseen perittyyn kansainvälisyyspääomaan sekä useisiin opintoihin ja matkoihin kotimaassa ja ulkomailla. Monipuolinen kielitaito johdattaa hänet lukuisiin maihin ja eri maanosiin sekä avaa ovet naisjärjestöihin, joissa hän tekee pitkän kansainvälisen uran johtotehtävissä. Värikkäät matkakertomukset ja tunnettujen henkilöiden kohtaamiset sekä omat kokemukset valottavat elämää myös muissa maanosissa. Etsiessään elämänsä tarkoitusta kirjoittaja lukee paljon ja tutustuu vieraisiin kulttuureihin ja suuriin maailmanuskontoihin ja rakentaa kokemustensa perusteella oman tasapainoisen maailmansa.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva kauppa- ja kielitieteilijä, joka kirjoituskurssilla kirjoitti elämäkertansa. Hänen kirjoituksiaan eri elämänalueilta on julkaistu useissa kirjoissa ja lehdissä. Kirjoittaja on myös osallistunut kirjoituskilpailuihin ja tullut palkituksi. Elämänkertakirjoittamisen ohessa on syntynyt joukko haikuja, jotka on tässä koottu haikurunoelmaksi eri teemojen alle. Haiku on japanilainen runo, jossa tiiviissä muodossa ilmaistaan ajatus, joka traditionaalisessa japanilaisessa runoudessa liittyy luontoon. Haiku jakautuu kolmelle riville ilman välimerkkejä ja tavut jakautuvat riveille suhteessa 5 – 7 – 5. Haiku on usein aforismimainen. Siinä kirjoittajan oivallus tiivistetään mahdollisimman lyhyeen, määrämuotoiseen asuun, jossa usein ilmenee vastakohtaisuus tai terävä havainto. Haiku toimii myös vihjeenä. Haiku välttää loppusointuja. Länsimaissa haikuille sallitaan hieman vapaampi muoto.