Irmeli Westermarck

Suomen sodan (1808-1809) aikana kasakat levittivät kauhua ja vihaa Etelä-Pohjanmaan kuntien asukkaissa. Pohjalaisten talonpoikien joukossa nousi kapinamieli, sillä taloista vaadittiin ruokatarvikkeita, venäläisiä piti kyydittää pitkiäkin matkoja ja hevosia otettiin omaan käyttöön. Kirjassa kuvataan sotatoimien etenemistä Pohjanmaan kuntiin ja Kauhajoella noussutta talonpoikien kapinaa. Venäläiset uskoivat kauhajokisen Gustaf Inbergin olleen yksi kapinaan yllyttäjistä, mistä syystä kostotoimet kohdistuivat myös hänen isännöimäänsä Ala-Knuuttilan tilaan. ”Gustafin tarina” kuvaa yhden miehen uhrautumista ja sankaruutta sodan aikana sekä hänen lyhyeksi jäänyttä perheonneaan Helena-vaimon ja pienen Johannes-pojan kanssa.

Nils Inkovaaran (1907-1986) elämäkerta on karjalaispojan matka Säkkijärveltä Suomen lammastalouden merkkihenkilöksi. Se on myös kunnianosoitus suomenlammasta tunnetuksi tehneelle miehelle. Tarina käynnistyy Säkkijärven pappilasta, missä leskiäiti ja sukulaiset huolehtivat pojan kasvatuksesta ja ohjaavat hänet opintielle Viipuriin ja Helsinkiin. Miehen kenttäkokemus piirikonsulenttinä ja sitkeä yrittäjähenkisyytensä olivat valintaperusteena, kun hänet valittiin vuonna 1939 Lampaan ja Vuohenhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajaksi. Nils Inkovaarassa yhdistyivät vilkas karjalainen maalaispoika sekä jouheva helsinkiläinen herrasmies.

Koirat pitävät ihmisistä, ja jotkut koirat pitävät sen lisäksi vielä päiväkirjaa. Mikä hieno ja harvinainen yhdistelmä, ja kas, staffordshirenbullterrieri Sintulla on se. Kun kuono on täynnä koiramaisia ajatuksia, on jokainen arkipäivä juhlan aatto. Perheessä eletään pitkälti tassuvetoista elämää - kuinkas muuten! Tassunjälkiä on jokaisen koiranomistajan toivekirja. Se saa lukijan hyvälle mielelle, on hän sitten koiranomistaja tai ei. Kirjan sympaattiset piirrokset on tehnyt Kaisa Eskola.”- Wau, olisipa se jotain, jos meidän hauveli kakkisi timantteja tai helmiä! Riku sanoo. Seuraavina päivinä ulkoillessamme Riku kulkee kintereilläni ja vahtii, milloin suostuisin luovuttamaan arvokkaan läjän.”

"Kun Dunja oli tytön kanssa taas ostosreissulla, Pentti avasi sähköpostin uudelleen ja viestin ”Riskitön kokeilu”. Hän klikkasi Tilaa-näppäintä, täytti tietonsa ja laittoi toimitusosoitteeksi lähikaupungin postilokeron. Jos aine ei tehoaisi, ei hän kuitenkaan menettäisi paljoakaan, postikulut nyt eivät maltaita maksaisi. Sitä paitsi mainos lupasi, että kokeilussa ei olisi riskiä." Riskitön kokeilu kertoo ihmisistä, joiden elämässä pienet asiat voivat olla suuria. Novellit kuljettavat lukijaa pohjoisen jängältä Vietnamiin ja Afrikan safarille. Ne kuvaavat ihmisen toiminnan nyrjähdyksiä lempeästi ja joskus hiljaisen satiirisesti.