J. K. Tamminen

Serbialaisen sotarikollisen tarina suomalaisin silmin. Poikkeuksellinen tilinteko julmista rikoksista ihmisyyttä vastaan. Serbialainen Milan Lukic (s. 1967) johti Bosnian sodassa (1992–1995) puolisotilaallista ryhmää nimeltä Valkoiset kotkat. Sodan jälkeen Lukic pakeni Argentiinaan, missä hän onnistui piileskelemään pitkään. Hänestä tuli yksi etsityimmistä sotarikollisista. Taistelutoveriensa keskuudessa hän oli kuitenkin arvostettu taistelija. Monelle heistä hän on sitä edelleen. Vuonna 2009 Lukic tuomittiin Haagin kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa elinkautiseen rangaistukseen poikkeuksellisen rankoista julmuuksista ja sotarikoksista. Hänen suorittamiensa rikosten lista oli pitkä, verinen ja ihmisyyttä syvästi loukkaava: murha, kidutus, pahoinpitely, ryöstely, omaisuuden tuhoaminen ja ainakin 132 miehen, naisen ja lapsen tappaminen. Nämä toteen näytetyt rikokset olivat todennäköisesti vain osa tapahtuneista sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Teos kuvaa Lukicin ja hänen joukkojensa väkivaltaista historiaa, mutta sijoittuu myös tiukasti nykyhetkeen. Lukic istuu parhaillaan elinkautista tuomiotaan superturvaluokitetussa baltialaisessa vankilassa, missä J. K. Tamminen kävi Lukicin pyynnöstä useita kertoja häntä tapaamassa. Tamminen on myös lukenut oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja muuta arkistoaineistoa useassa maassa sekä haastatellut oikeudenkäyntiä seuranneita. J. K. Tamminen on Virossa asuva suomalainen kirjailija, kriminalisti, lakimies ja teologi. Tamminen on julkaissut tositapahtumista aiheensa saaneen rikosromaanitrilogian sekä lukuisia tietokirjoja erilaisesta rikollisuudesta.

”Myrkkyhoitajan” oma tarina. Suomen ensimmäisenä naissarjamurhaajana tuomittu "myrkkyhoitaja" Aino Nykopp on ensi kertaa päättänyt kertoa tarinansa. Vuosikymmeniä hoitoalalla työskennellyt Aino Nykopp tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen vuonna 2010. Tuomio tuli viidestä murhasta, viidestä murhan yrityksestä, törkeistä pahoinpitelyistä ja varkauksista. Poliisin tutkimusten mukaan Nykopp myrkytti heikkokuntoisia ja puolustuskyvyttömiä vanhuksia perushoitajana ja kotihoitajana työskennellessään. Kirja kertoo toisaalta Ainon oman tarinan siitä, miten työssä käyvästä ja asiansa hoitavasta naisesta tuli elinkautisvanki, ja toisaalta tarinan siitä, mitä tapauksesta selviää asiakirjoista ja millainen Aino on kriminalistin silmin. Lukija pääsee mukaan matkalle paitsi rikostutkintaan, syytteisiin ja oikeudenkäynteihin mutta myös karuihin vankilakokemuksiin. J. K. Tamminen on Virossa asuva kirjailija, kriminalisti, lakimies ja teologi. Tamminen on julkaissut tositapahtumista aiheensa saaneen rikosromaanitrilogian sekä lukuisia tietokirjoja erilaisesta rikollisuudesta.

Joskus totuus on kaivettava itse esiin. Elokuussa 2020 riehui pienellä suomalaisella paikkakunnalla raju omakotitalon palo. Paikalle ensimmäisinä saapuneet löysivät talon edessä autossaan istuvan naisen sekä pihamaalla makaavan, pahasti palaneen miehen. Mikään naisen kertoma tapahtumien kulusta ei vaikuttanut loogiselta. Palon uhri menehtyi saamiinsa vammoihin, ja tutkinnan edetessä poliisilla oli yhä enemmän syytä epäillä, että kyseessä oli onnettomuuden sijaan henkirikos. Tutkinnassa kerätty näyttö ei kuitenkaan käräjäoikeudessa riittänyt murhaajaksi epäillyn henkilön tuomitsemiseen. Käräjäoikeuden tuomioon pettyneet uhrin pojat käynnistivät tapauksesta yksityisen rikostutkinnan ja kutsuivat J. K. Tammisen avukseen. Periksiantamaton omatoiminen tutkinta johti osaltaan murhan selvittämiseen sekä käräjäoikeudessa syyttömäksi todetun henkilön tuomitsemiseen hovioikeudessa. Hyytävää luettavaa alusta loppuun. J. K. Tamminen on Virossa asuva kirjailija, lakimies ja teologi. Tamminen on julkaissut tositapahtumista aiheensa saaneen rikosromaanitrilogian sekä lukuisia tietokirjoja erilaisesta rikollisuudesta, muun muassa teokset Totuus tapaus Aarniosta, Malmin nainen – Mari Romanon tarina, Perintämies ei soita kahdesti – 1990-luvun lama Suomessa, Estonian salaisuudet sekäTörkeä petos –rikostarinoita Suomesta.

Tiedämmekö edelleenkään, mitä Estonialla todella tapahtui ja miksi? Matkustaja-autolautta M/S Estonian uppoaminen 28.syyskuuta 1994 oli järkyttävä uutinen koko maailmassa. Tapahtumasta on jatkuvasti kertynyt uutta ja ristiriitaista todistusaineistoa, jonka J. K. Tamminen on koonnut ajatuksia herättäväksi kirjaksi. J. K. Tamminen kuvaa koskettavasti onnettomuusyön tapahtumat, mutta ei tyydy kertaamaan jo aiemmin luettua. Vaikka Estonian upppoamisen mahdolliset syyt voidaan tyhjentävästi kirjata, jää avoimiksi monta kysymystä, joihin ei edelleenkään ole saatu vastausta. Miksi kaikkea hylyn tutkimuksissa taltioitua ei ole saatettu julkisuuteen? Miksi onnettomuuteen liittyviä asiakirjoja on useissa maissa julistettu vuosikausiksi salaisiksi? Miksi pintaan jo nostettu Estonian keulavisiirin tappi heitettiin takaisin mereen? Miksi aukko laivan kyljessä löydettiin vasta yli 20 vuotta laivan uppoamisen jälkeen, vaikka jotkut alukselta pelastuneet kertoivat siitä jo aiemmin? Miten nimilistoilta katosi sinne jo kertaalleen merkittyjen nimiä? On huhuttu sotatarvikkeiden kuljetuksista, kokaiinilasteista, Venäjän mafiasta, kadonneista kapteeneista ja jopa murhista. Tamminen on haastatellut kymmenien vuosien aikana lukuisia henkilöitä ja perehtynyt aiheeseen liittyvään aineistoon aivan tuoretta virolaista viranomaisraporttia myöten. Lopputuloksena syntynyttä kirjaa ei malta laskea käsistään. J. K. Tamminen on Virossa asuva kirjailija, lakimies ja teologi. Tamminen on julkaissut rikosromaanitrilogian sekä lukuisia tietokirjoja erilaisesta rikollisuudesta.

Parvlaeva Estonia uppumine 28. septembril 1994. aastal vapustas kogu maailma. 989-st pardalolijast uppus 852. Estonia juhtumit on uuritud laeva uppumise hetkest saati ning selle kohta on kogunenud pidevalt uut ja vastuolulist tõendusmaterjali. Kas me ka päriselt teame, mis ja miks juhtus? J. K. Tammineni raamat vaatleb Estoniaga juhtunut uuest perspektiivist, pakkudes infot, mida varem pole avaldatud. Raamat on jagatud kolme ossa: esimene kirjeldab suurõnnetuse tausta ja õnnetuse ööl juhtunud sündmusi, teise on lisatud Estonia uurimiskomisjoni endise esimehe Margus Kurmi 2020. aastal peetud ettekanne ja viimane osa sisaldab raamatu autori aastate jooksul tehtud intervjuusid." Estonia saladused" puudutab parvlaev Estonia uppumisega seotud asjaolusid, millest seni on avalikkuses vaikitud. J. K. Tamminen on Eestis elav kirjanik, jurist ja teoloog, kelle sulest on ilmunud üks krimitriloogia ja mitmeid mitteilukirjanduslikke teoseid. Eesti keeles on varem ilmunud tema "Mees Pasilast".

25 suomalaista petosta ja miten ne tehtiin. Vuosia kestäneen seurantatyön ja tutkivan journalismin tuloksena syntynyt kirja luotaa syvältä petosrikosten ja huijarien maailmaa. Silmät avaava kirja petosmiehistä ja -naisista, heidän uhreistaan sekä viranomaisten toiminnasta rikollisten jäljittämiseksi. Se kuvaa petosliigan toimintatapoja, tilauksesta tehtyjä petoksia, lottovoittajan kynimistä, verohuijauksia ja monia muita rikollisia tapoja kääriä ja piilottaa omaisuuksia. J. K. Tamminen on seurannut petosrikoksia 1980-luvulta alkaen ja haastatellut etsintäkuulutettuja rikollisia mm. Thaimaassa, Espanjassa, Turkissa, Venäjällä ja Suomessa. Ääneen pääsevät myös petosten uhrit sekä tapauksia tutkineet viranomaiset. Entisenä ammattirikollisena Tamminen pääsee poikkeuksellisen lähelle rikollisia, toisaalta lakimiehenä hän on kuin kotonaan pöytäkirjojen ja arkistojen parissa. Kirja kuvaa petosten maailmaa elämäntapana, jossa menestyksen kääntöpuolella on suuria pettymyksiä ja kurjuutta sekä vastemielistä häikäilemättömyyttä ja julmuutta. J. K. Tamminen on kirjailija, lakimies ja teologi. Tamminen on julkaissut mm. teokset Pasilan mies, Kilpimies, Megaliiga, Konkursseja ja muita konnuuksia, Rikollinen elämäni, Totuus tapaus Aarniosta, Malmin nainen - Mari Romanon tarina, Perintämies ei soita kahdesti - 1990-luvun lama Suomessa sekä Estonian salaisuudet.

Tiedämmekö edelleenkään, mitä Estonialla todella tapahtui ja miksi? Matkustaja-autolautta M/S Estonian uppoaminen 28.syyskuuta 1994 oli järkyttävä uutinen koko maailmassa. Tapahtumasta on jatkuvasti kertynyt uutta ja ristiriitaista todistusaineistoa. J. K. Tamminen kuvaa koskettavasti onnettomuusyön tapahtumat, mutta ei tyydy kertaamaan jo aiemmin luettua. Vaikka Estonian upppoamisen mahdolliset syyt voidaan tyhjentävästi kirjata, jää avoimiksi monta kysymystä, joihin ei edelleenkään ole saatu vastausta. Miksi kaikkea hylyn tutkimuksissa taltioitua ei ole saatettu julkisuuteen? Miksi onnettomuuteen liittyviä asiakirjoja on useissa maissa julistettu vuosikausiksi salaisiksi? Miksi pintaan jo nostettu Estonian keulavisiirin tappi heitettiin takaisin mereen? Miksi aukko laivan kyljessä löydettiin vasta yli 20 vuotta laivan uppoamisen jälkeen, vaikka jotkut alukselta pelastuneet kertoivat siitä jo aiemmin? Miten nimilistoilta katosi sinne jo kertaalleen merkittyjen nimiä? On huhuttu sotatarvikkeiden kuljetuksista, kokaiinilasteista, Venäjän mafiasta, kadonneista kapteeneista ja jopa murhista. Tamminen on haastatellut kymmenien vuosien aikana lukuisia henkilöitä ja perehtynyt aiheeseen liittyvään aineistoon aivan tuoretta virolaista viranomaisraporttia myöten. Lopputuloksena syntynyttä kirjaa ei malta laskea käsistään. J. K. Tamminen on Virossa asuva kirjailija, lakimies ja teologi. Tamminen on julkaissut rikosromaanitrilogian sekä lukuisia tietokirjoja erilaisesta rikollisuudesta.

Kesken Suomen rikoshistorian kalleinta oikeusjuttua J. K. Tamminen sai tilaisuuden vierailla useaan otteeseen Jari Aarnion luona Vantaan vankilassa. Tämä kirja pohjautuu noissa tapaamisissa käytyihin keskusteluihin sekä Tammisen laajoihin taustaselvityksiin rikosten ja rikollisten maailmassa. Jari Aarnion lisäksi J. K. Tamminen on haastatellut mm. Mari ”Malmin nainen” Romanoa sekä lukuisia muita ns. ”tapaus Aarnioon” keskeisesti liittyviä henkilöitä. Vuonna 2007 useat rikolliset Suomessa ja Virossa esittivät väitteitä, joiden mukaan Helsingin huumepoliisi ei noudata kaikessa toiminnassaan lain kirjainta. Ensimmäinen väite oli, että Helsingin huumepoliisi tekee itse laittomia valeostoja. Toisen väitteen mukaan Helsingin huumepoliisin suhde ”tiedonantajiin” ja ”vasikoihin” oli liian joustavaa. Sanottiin, että Helsingin huumepoliisi salli joidenkin rikollisten toimia huumemarkkinoilla, mikäli he vastavuoroisesti antoivat Helsingin huumepoliisille tietoja kentältä. Kolmas väite oli, että Helsingin huumepoliisi oli itse mukana huumekaupassa ja tyhjensi laittomasti nk. metsäkätköjä, eli rahojen ja huumeiden maakätköjä. Tässä kirjassa kurkistetaan kulissien taakse. Mukana on paljon sellaista aineistoa, jota ei missään muualla ole koskaan julkaistu. J. K. Tamminen haluaa selvittää, mitä oikeasti tapahtui.

Kesken Suomen rikoshistorian kalleinta oikeusjuttua J. K. Tamminen sai tilaisuuden vierailla useaan otteeseen Jari Aarnion luona Vantaan vankilassa. Tämä kirja pohjautuu noissa tapaamisissa käytyihin keskusteluihin sekä Tammisen laajoihin taustaselvityksiin rikosten ja rikollisten maailmassa. Jari Aarnion lisäksi J. K. Tamminen on haastatellut mm. Mari ”Malmin nainen” Romanoa sekä lukuisia muita ns. ”tapaus Aarnioon” keskeisesti liittyviä henkilöitä. Vuonna 2007 useat rikolliset Suomessa ja Virossa esittivät väitteitä, joiden mukaan Helsingin huumepoliisi ei noudata kaikessa toiminnassaan lain kirjainta. Ensimmäinen väite oli, että Helsingin huumepoliisi tekee itse laittomia valeostoja. Toisen väitteen mukaan Helsingin huumepoliisin suhde ”tiedonantajiin” ja ”vasikoihin” oli liian joustavaa. Sanottiin, että Helsingin huumepoliisi salli joidenkin rikollisten toimia huumemarkkinoilla, mikäli he vastavuoroisesti antoivat Helsingin huumepoliisille tietoja kentältä. Kolmas väite oli, että Helsingin huumepoliisi oli itse mukana huumekaupassa ja tyhjensi laittomasti nk. metsäkätköjä, eli rahojen ja huumeiden maakätköjä. Tässä kirjassa kurkistetaan kulissien taakse. Mukana on paljon sellaista aineistoa, jota ei missään muualla ole koskaan julkaistu. J. K. Tamminen haluaa selvittää, mitä oikeasti tapahtui.

Vahva kuvaus kansainvälisen huumerikollisuuden leviämisestä Suomeen ja poliisin taistelusta rikollisia ja huumeita vastaan. Taistelusta, jossa koskaan ei tiedä, kuka on vastassa. Kansainvälisten huumeliigojen metsäkätköissä on maan povessa miljoonien arvosta huumeita, aseita ja rahaa. Kun Helsingin seudulla näistä kätköistä alkaa kadota tavaraa, eivät rikolliset epäröi käyttää tapahtumien selvittelyssä raakaa voimaa ja väkivaltaa. Mutta ketkä lopulta ovat kätköjen tyhjennyksen takana? Ja onko poliisilla osuutta asiaan? Ylikomisario Raimo Korhosen johdolla KRP:n huumeryhmä ryhtyy tutkimaan yhdessä Helsingin huumepoliisin kanssa tapahtumia. KRP on vaikeuksissa kansainvälisen rikollisuuden voimavaroja vastaan. Lopulta sinnikäs poliisityö ja vuosien kokemus kentällä ovat tiukka paketti taistelussa huumeita ja rikollisuutta vastaan. Tässä taistelussa tutkapari ylikomisario Korhonen ja rikosylikonstaapeli Sari Purhonen ovat kuin naula ja vasara.• Odotettu jatko-osa sarjan aiemmille kirjoille Pasilan mies ja Kilpimies. • Romaani on todenmukaisuudessaan hätkähdyttävä, sillä J. K. Tamminen on tutkinut vuosien ajan kertomuksia nk. metsäkätköistä, eli huume- ja rahakätköistä, joita järjestäytynyt rikollisuus piilottaa ja järjestelee pääkaupunkiseudulla.

J. K. Tammisen omaelämäkerta on huima matka elämän harmaan alueen hämäriin syövereihin. Matkaoppaana mies, joka aikoinaan oli monilahjakas neuvonantaja rikosten maailmassa. Tammisen asiakkaina ja bisneskumppaneina olivat niin Neuvosto-Venäjän mafia kuin suomalaisen liike-elämän huiputkin. Tammisen tie yrittäjästä ammattirikolliseksi oli ravisuttava kokemus. Elämä jatkui työtä tehden ja samalla opiskellen lakimieheksi ja teologiksi, mutta rikosten maailma ei rinnalta kadonnut. Konnat ja keinottelijat tarvitsivat huippuammattilaista, jolla ryhti oli suora ja kädenjälki peloton. Tamminen kuvaa kirjassaan rikosten maailmaa ja sen lainalaisuuksia, hyväosaisten kyltymätöntä ahneutta ja vähävaraisten oikeudenmukaisuutta. Usko hyvään vahvistuu, mutta matka on välillä raskas. Kirja on suorapuheisuudessaan ainutlaatuinen raportti hämäräbisneksien kulisseista. “Kirjassa ei ole mukana vasikan kertomaa. En arvosta vasikoita, vaan ’yhdet puheet’ on mottoni. Yhtään asiakasta en paljasta. Monessa olin mukana tekijänä. Vielä useammassa neuvonantajana. Loppupeleissä tunsin itseni paskakuskiksi. Silloin oli aika laskea rahat ja lopettaa…”