Taide hidas, elämä lyhyt on tarina aikakaudesta, joka uskoi edistykseen, uskoi mahdollisuuksiin muuttaa maailmaa paremmaksi taiteen avulla. Se on sukellus aikaan, jota leimasi myös vahva usko utopioihin. Kirjoittaja etsii vastausta kysymykseen minkälaisten polkujen kautta 1960-luvun kulttuuriradikalismi muuttui ensin yhteiskunnalliseksi liikehdinnäksi ja sitten niin sanotuksi osallistuvaksi taiteeksi ja lopulta poliittiseksi osallistumiseksi. Elettiinkö 1970-luvun vallankumousromanttisen radikalismin varjossa "vaaran vuosia"? Joka tapauksessa 60- ja 70-luvut olivat surrealistisia. Jälkimmäinen kymmenluku oli kieltämättä henkisesti kapoinen, mutta lataukseltaan vahva.