Kivisen luutarhan kasvottomat asukkaat ikuisuuden portinvartijat marssivat vasten aikaa Liikkumatta hiljaisina kutsuvat juhlaan Täällä kivettyneet varjot ovat kuin tikareita päivän rinnassa Jäätyneet puut tuulessa hiljaa humisevat vainajain kuiskintaa Ja kiven ottanut nimi ojentaa maljan