Käsi ei hellitä kädestä. Oli kädet, jotka kutoivat räsymattoasuunnitellen siihen sointuvia värejä. Kenties haaveilen. Oli kädet, jotka kyntivät maata,tekivät pellon saroista suoria,kenties haaveillen auringon kuultamistatähkäpäistä. Tuli aika, jolloin miehet tarttuivat aseisiinja naiset ottivat heidän paikkansa kotona. Tuli aika, jolloin puhallettiin yhteen hiileen. Silloin ei kyselty, silloin kuljettiin yhtä matkaaja uskottiin parempaan. Me katsomme nyt teitä. Me katsomme syvälle silmiin ja annamme kätemme. Nyt kuljemme teidän kanssanne yhtä matkaa. Ja viemme eteenpäin uskoa paremmasta. Sitä, ettei käsi hellitä kädestä. Se kiitoksemme isänmaalle on.
