Jaana Seppänen

Ja koska viha on yhtä lentävä kuin keuhkotauti, se leviää mitä mainioimmin - ei tarvitse kuin ohimennen sylkäistä ilkeyttään yleisellä paikalla: sylki kuivuu, jauhautuu tomuksi ja nousee ilmaan, jota ihmiset hengittävät. Robert Seppänen on kielenkääntäjä kenraalikuvernööri Bobrikovin toimistossa, iltapuhteenaan hän suomentaa Sotaa ja rauhaa. Hänen kannoillaan seuraa luihu kopisti Wennerström, joka epäilee Seppäsen isänmaallisuutta. Robertin puoliso Tilda on raskaana ja yksinäinen, ja piika Maikki kipuilee naiseksi kasvuaan. Lisäksi tapaamme Itämerta vastarintataistelijana kyntävän Konni Zilliacuksen ja ulkomaisen taikaseurueen, joka järjestää kaupungissa kohua aiheuttavan esityksen.

Solidaarisuusliikkeen jälkeinen Puola on vereslihalla. Sotatila on repinyt ammottavia haavoja sukupolvien ja ihmisryhmien välille. Häpeän ja toivon sävyt heijastuvat ihmisten kasvoilta, kun he yrittävät selviytyä jokapäiväisen elämän yksinkertaisista vaatimuksista. Nuori opiskelija Timo Karhu on elämysmatkalla Lublinissa. Usia, Anna ja Barbara lumoavat. Kettutarhan saiturit ja katoliset kyttääjät kammottavat. Saijan haamu ei anna rauhaa. Matka on taika, jonka valtaan haluamme antautua. Kirjakin on matka sinne, minne emme voi päästä, mutta jonne emme lakkaa pyrkimästä. Jaana Helena Seppänen (s. 1958) on helsinkiläinen filosofian lisensiaatti ja polyglotti. Hän tekee kustannusalan hanttihommia ja kirjoittaa seuraavaa romaaniaan. Aikaisemmin hän on julkaissut isoisänsä tulenkantaja Unto Seppäsen kirjeenvaihtoa vuosilta 1925–28 (Sydämen 105-rivinen harmonikka). Lublinin taika on hänen esikoisromaaninsa.