Jaana Torninoja-Latola

Vasemmistolaiset toimittajat kokivat vahvasti Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenten kuohut: Työväenliike jakautui kahtia sisällissodan jälkeen. 1920-luvun valkoinen Suomi rajoitti sananvapautta muun muassa painokanteilla ja lehtiä lakkauttamalla. Moni toimittaja joutui vangituksi. Lapuan liike kyyditsi monia vasemmistotoimittajia, ja kommunistilakien myötä radikaalin vasemmiston lehtien ilmestyminen loppui tyystin. 1930-luvun puolivälissä nousivat kansanrintama-ajattelu ja vasemmistoälymystö uusine lehtineen. Jatkosodan aikana moni radikaali vasemmistolainen istui "turvasäilössä" - jossa tehtiin vankilalehtiä. Sotien jälkeen alkoivat uudet ajat, SKDL:stä tuli hetkessä suuri puolue ja vasemmistolehdistö nousi kuin feeniks-lintu tuhkasta. Tämän kirjan asiantuntija-artikkeleissa kerrotaan vasemmistolaisten toimittajien ja lehdistön vaiheista noin vuosina 1919-1956. Keskeisessä osassa ovat myös Neuvostoliittoon siirtyneet toimittajat ja heidän usein synkät kohtalonsa Stalinin ajan vainoissa.

Sylvi-Kyllikki Kilpi (os. Sinervo 1899 - 1987) syntyi Sörnäisissä ja teki vaikuttavan matkan köyhän seitsenlapsisen työläisperheen tyttärestä valtakunnan vaikuttajaksi. Isä Edvard Sinervo kuului punakaartiin ja Sylvi-Kyllikki työskenteli punaisten vallankumousoikeudessa. Sodan kokemukset ja jälkiselvittelyt jättivät jälkensä tytön mieleen. Kilpi oli jo oppikouluikäisenä miettinyt, että kohtalo oli luonut hänet naiseksi, jotta hän voisi näyttää mihin nainenkin kelpaa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi ja suoritti myöhemmin filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa, vaikka oli silloin jo kolmen lapsen äiti. Kilpi nousi eduskuntaan vuonna 1934. Tätä ennen hän oli maakuntalehtien maineikas lehtinainen, teatteri- ja kirjallisuuskriitikko Tampereella ja Työväen Akatemian luennoitsija. Poliitikkona Kilpeä ajoi eteenpäin usko sivistyksellisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja sukupuolen suhteen tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Hän raivasi aktiivisella toiminnallaan tietä tuleville naispoliitikoille. Kilpi muistetaan myös auttamistyöstään erityisesti Suomeen 1930-luvun lopula saapuneiden juutalaispakolaisten keskuudessa.

Sotavuosina vankilaan tuomitun kirjailijan ja kääntäjän Elvi Sinervon elämänkerta. Sinervon suurta sisarusparvea yhdisti kaksi intohimoa: rakkaus kirjallisuuteen ja työväenaatteeseen. Vanhin sisaruksista, Sylvi-Kyllikki Kilpi, oli pitkäaikainen kansanedustaja ja kaksi nuorimmaista, Elvi ja Aira Sinervo tunnetaan kirjailijoina. Nyt ilmestyvä Jaana Torninoja-Latolan kirjoittama elämäkerta Yhä katselen pilviä - ElviSinervon elämä on kattava kuvaus yhden sisaren elämästä. Teoksen lähdemateriaalina on käytetty mm. Elvi Sinervon henkilökohtaista kirjeenvaihtoa ja sisarten päiväkirjoja. Elvi Sinervon kiihkeä vasemmistolaisuus näkyi hänen elämänsä kaikilla osa-alueilla. Aate yhdisti Elviä ja hänen aviomiestään, tunnettua kommunistia Mauri Ryömää, ja oli Elville myös tärkein kirjallisen työn innoittaja. Aatteen palo vei hänet jatkosodan aikana vankilaan valtiopetoksen valmistelusta, ja vankilassa sai alkunsa hänen tunnetuin runokokoelmansa Pilvet. Vankilan tiukkojen sääntöjen vuoksi Elvi kirjoitti runoja salaa vessapaperille. Vankien yhteistyönä runoista sidottiin kokoelma, joka kiersi kädestä käteen. Kokoelman kuuluisimpia runoja on ukrainalaisesta partisaanista kertova Natalia, joka tunnetaan erityisesti 70-luvun sävellettynä versiona. Jaana Torninoja-Latola on elämäkerroista kiinnostunut historioitsija. Hän valmistelee väitöskirjaa Sinervon sisaruksista Airasta, Elvistä ja Sylvi-Kyllikistä on kirjoittanut heistä useita artikkeleita tieteellisiin antologioihin. Elämäkerta Elvi Sinervosta on syntynyt väitöskirjan sivupolkuna.