”Ikävystyminen oli oire kokonaisvaltaisesta merkityksen kadottamisesta maailmansodan jälkimainingeissa. Mikä arvo on minkäänlaisilla pyrkimyksillä, jos ihminen kuitenkin kuolee? Taiteilija ei saisi kuolla minkään puolesta, ei aatteiden tai postuumin maineen tavoittelun vuoksi. Itsemurha olisi eräänlainen johdon-mukainen päätepiste merkityksettömyyden kokemukselle. Dada pyrki tuomaan kulttuurisen merkitystyhjiön antitaiteellisen ohjelmansa keskiöön. Se karnevalisoi 1910-luvun arvomaailmaa, jonka se näki johtaneen maailmansotaan ja jonka ulkokultaisuuteen paluu näyttäytyi kriisin jälkeen mahdottomana. Dada sopi Rigaut'n pirtaan täydellisesti - tai kuten Benjamin Péret asian ilmaisisi: kuin hyrrä päähän.” (Sami Sjöberg teoksen jälkisanoissa)