Jan Strang

Teos kertoo Laajasalon historian asutuksen alusta nykypäivään. Painopiste on ajassa ennen alueen kaupunkimaistumista. Teos on jaettu kahteen osaan. Tämä toinen osa käsittää saaren itä- ja pohjoisosat eli Jollaksen ja Yliskylän osa-alueet, joilla sijaitsivat Degerön, Uppbyn ja Jollaksen kartanot. Teos on laajin ja seikkaperäisin mistään Helsingin kaupunginosasta milloinkaan kirjoitettu kirja.

Kirjassa kerrotaan Suomen kartan ja maan karttakuvan kehitys 1500-luvulta nykyaikaan. Keskiössä ovat koko Suomen kartat, mutta esitellyiksi tulevat myös kartastot, paikalliskartat, 1900-luvun karttasarjat sekä rautatie-, posti- ja maantiekartat. Karttojen tekijöistä on pienoiselämänkerrat. Lähes jokaisesta kirjassa kuvatusta kartasta on myös kuva. Tarkkoja tietoja kaipaavalle mukana on yksityiskohtainen kommentoiva bibliografia. Mukana ovat tiedot siitä, mistä kirjastosta tai arkistosta mikin kartta on löydettävissä. Kirja on perusteellisin aiheesta koskaan kirjoitettu teos. Se perustuu laajaan tutkimustyöhön noin kahdenkymmenen vuoden aikana Suomen, Ruotsin, Venäjän ja muiden maiden arkistoissa. Se on välttämätön tietolähde historian tutkijoille ja jokaiselle vanhoja karttoja työssään tai harrastuksessaan tarvitsevalle. Kirjan lopussa on yhteenveto englanniksi.

Lähes kaiken kattava perusteos Laajasalon kaupunginosan historiasta. Kirja tulee säilyttämään käyttöarvonsa vuosikymmenten ajan. Jykevä tietopaketti ja kuvakavalkadi kauniista Laajasalosta. Kirja perustuu laajaan tutkimustyöhön arkistoissa ja kirjastoissa sekä kymmenien entisten ja nykyisten laajasalolaisten haastatteluille. Noin vuoteen 1880 Laajasalo oli herraskartanoiden maaseutua. tämän jälkeen siitä tuli eräs Helsingin rannikon suosituimmista kesähuvila-alueista. Linja-autoliikenteen alettua Laajasalon nousi satoja omakotitaloja. Ensimmäiset asemakaavansa saari sai 1960-luvulla, jolloin myös alkoi kerrostalorakentaminen ja pientaloalueiden modernisointi. Kirjassa kerrotaan edellä kuvatusta kehityksestä. Kerrotaan myös kunkin saaren kartanoista tarina ja esitellään niiden omistajat kautta vuosisatojen. Kesähuviloita Laajasaloon rakensi aluksi kaupungin vauras herrasväki, myöhemmin myös tavallinen keskiluokka. Kunkin ennen vuotta 1925 rakennetun huvilan tarina kerrotaan. Kerrotaan myös torppareista ja kalastajista sekä saarelaisten elämästä ja riennoista. Mainitsematta ei jää kieltolain aikainen pirtun maahantuontikaan, sillä olihan Laajasalo ja erityisesti Hevossalmi eräs tuon kaupan pääpaikoista. Teos on jaettu kahteen osaan, joista nyt ilmestyvä osa I käsittää alueet: Tullisaari, Kruunuvuori-Kaitalahti, Stansvik ja Hevossalmi.

Hattujen sodan päiväkirjatHattujen sota käytiin Suomessa vuosina 1741 - 1743. Ruotsi julisti sodan Venäjälle heinäkuussa 1741. Tarkoitus oli auttaa valtaan Pietari Suuren tytär Elisabet, mistä palkintona Ruotsi saisi edellisessä sodassa menetetyt alueet - ainakin Karjalan. Elisabet nousi valtaan, mutta Ruotsin toiveista piittaamatta Venäjän armeija hyökkäsi Suomeen kesällä 1742. Ruotsin armeija perääntyi ilman taisteluja, poltti kaiken mahdollisen perästään ja antautui lopulta Helsingissä elokuussa 1742. Tämän jatkoksi käytiin vielä erillinen merisota vuonna 1743. Ne olivat surkeita sotia, joiden tapahtumat jäivät vuosiksi arkistojen kätköihin. Kuninkaallisen henkikaartin pappi Tiburtz Tiburtius piti sodan aikana päiväkirjaa, jossa hän kuvaa sodan raakuutta ja järjettömyyttä, mutta myös elämää ja maisemia Suuren Rantatien varrella. Venäjän armeijan ylilääkäri Lerche tekee samoin omasta näkökulmastaan. Sen lisäksi Lerche kirjoittaa kesän 1743 merisodasta Suomen karikkoisessa saaristossa. Hannu Salovaara on nyt kääntänyt Tiburtiuksen ja Lerchen värikkäät päiväkirjat ensimmäistä kertaa suomeksi. Asiantuntijoiden artikkelit päiväkirjojen merkityksestä, siviiliväestön kohtalosta, ajan armeijoista ja sotilaiden kartoista syventävät kertomuksia. Kuvitus ja kartat yhdistävät historiaa ja nykypäivää. Tekijät:Hannu SalovaaraTeemu KeskisarjaEila SuominenJan StrangJuha Kaukinen

Noin 300 vuoden ajan on Venäjällä valmistettu Suomen karttoja. Karttojen pääasiallinen tuottaja on ollut Venäjän sotalaitos. Vuoteen 1917 mennessä Venäjällä painettiin enemmän Suomen karttoja kuin koko muussa maailmassa yhteensä, mukaan lukien autonominen Suomi ja entinen emämaa Ruotsi. Kirja kertoo Venäjän Suomessa toteuttamien kartoitusten sekä venäläisten Suomen karttojen historian vuoteen 1942. Kirja on ensimmäinen aiheeesta kirjoitettu teos. Se perustuu laajaan tutkimustyöhön kymmenen vuoden aikana Suomen, Venäjän, Viron ja Ruotsin arkistoissa. Mukana on luettelo Venäjällä tehdyistä Suomea kuvaavista kartoista tietoineen siitä, mistä kirjastosta tai arkistosta mikin kartta on löydettävissä. Kirja on Suomen karttahistorian perusteos, joka on välttämätön tietolähde historian tutkijoille ja jokaiselle vanhoja karttoja työssään tai harrastuksessaan tarvitsevalle. Kirja on paitsi karttahistoria myös merkittävä täydennys Suomen sotien historiaan.