Jani Sirkiä

Oletko onnellinen? Onko se edes mahdollista nykymaailmassa, kun joka puolella maailmaa tapahtuu pahoja asioita? Ehkä siitä ajatuksesta saa helpottavan tunteen, että kun on olemassa paljon pahaa, niin on olemassa myös paljon hyvää. Ihminen ei ole paha syntyessään. Jokainen on omannut pienenä vauvana kauniin ensihymyn ja tuntenut jossain vaiheessa rakkauden olemassaolon. Runous, kirjoittaminen ja taide kaikkine juurineen on aina puhdasta ja kaunista. Maailmalla tapahtuu joka päivä kauheuksia, ne pitää noteerata, mutta niitä ei pidä ottaa omaan reppuun pysyvästi. Tanssi ilman musiikkia, naura ilman vitsin kertojaa, unelmoi auringosta pimeyden keskellä ja uskalla olla oma itsesi. Jokaiselle löytyy nurkana takana oma koira haukkumassa. Antaa niiden haukkua, tee mitä pitää ja ole onnellinen. Elämämme on kuin tulitikun palamisaika; tulta ja näyttävyyttä, mutta pirun lyhyen aikaa. Nauttikaa. Vaikka Raja käsissä. Jani Sirkiä

Masennus on Suomessa ensimmäinen mielentilahäiriö, joka on saavuttanut kansantaudin mittasuhteet. Kansantauti - ei mikään lievä ilmiö. Silti kun kuulet, että esim. työkaverisi on sairauslomalla masennuksen vuoksi, ajattelet, että ottaisi nyt itseään niskasta kiinni. Miten ottaa, kun tuntuu siltä, ettei niskaa edes ole. Apua tarvitsevien jono on karmea. Ikäihmisten kohtelu. Luokkakoot. Monikulttuurisuuden tila. Työttömyys. Valtion velka. Listaa voisi jatkaa loputtomiin eikä nyt puhuta positiivisesta kierteestä. Runokirjani herättää jälleen ajatuksia. Nyt mennään ryminällä pintaa syvemmälle. Runot ovat sekä todella läheltä että erittäin kaukaa. Ota hetki itsellesi, rauhoitu, rentoudu ja avaa sivu tästä kirjasta. Arkiuutinen herätteli; nyt silmät avautuvat toden teolla.

Kun jalkani koskettavat maata, silmäilen ympäristöä, tutkin sisintäni ja elämääni sekä seuraan, mitä maailmalla tapahtuu, syntyy ajatuksia, jotka päätyvät sanoiksi. Onko kirjoitetulla sanalla sitten enää omaa paikkaansa muuttuvissa yhteiskunnissa? Aivan varmasti on, sillä sana itsenään vahvistuu koko ajan sosiaalisen median eri muotojen sekä iltapäivälehtien leikkikentällä. Ilmaisu "leikkikenttä" siksi, että nykyään yhä harvempi ottaa vastuuta omista sanoistaan. Tuleeko tähänkin asiaan seinä vastaan? Sen aika ja ajan varjo meille joskus näyttää. Toivottavasti sanani herättävät tunteita, joiden laadulla ei ole väliä, kunhan värähdystä tapahtuu. Itse uskon siihen.