Janina Finnholm

Luukas on ikuinen ilopilleri, se kävelevä auringonpaiste. Luukas menee kesäksi isovanhempiensa luokse Kaislamäelle. Vaikka hän kuinka kovasti haluaakin viettää isovanhempiensa kanssa aikaa, ajatus pienestä tuppukylästä keskellä korpea ei houkuttele. Siellä hän kuitenkin törmää suojamuurin omaavaan poikaan. Pojan surulliset, kylmät silmät vangitsevat Luukaksen katseen. Hänen on pakko saada tutustua poikaan. Se on vain hankalaa sillä tuo poika on Micke Saari. Kaislamäen paha poika - tai niin hän antaa kaikkien ymmärtää. Todellisuudessa hän on kuitenkin vain särkynyt poika, joka pelkää olla oma itsensä. Mitä heidän kahden välillä tapahtuu? Onko Luukas löytänyt elämänsä rakkauden?

Kirjasarjan toisessa osassa palataan tuttuun kylään seuraamaan Michaelin ja Luukaksen rakkaustarinaa. Viime kesä muutti Luukasta. Iloinen hymy on poissa. Värit on poissa. Luukas on vain enää varjo entisestä. Luukaksen on aika palata Kaislamäelle. Mitä tapahtuu, kun hän törmää vanhaan tuttuun Mickeen? Luukas yrittää löytää itsensä uudelleen ja siinä samalla viime kesää katuva Micke yrittää päästä takaisin Luukaksen lähelle. Se on vain hieman hankalaa, sillä tällä kertaa se on Luukas, joka on rakentanut ympärilleen suojamuurin. Saako Micke rikottua muurin? Ja päästääkö Luukas pojan takaisin lähelleen? Ja ennen kaikkea: Antaako Luukas anteeksi tuolle pojalle, joka vetää häntä aina vain puoleensa kuin joku magneetti?