Janne Kurki

Psyykenlääkehoitojen kääntöpuolet analysoi nykypsykiatriaa filosofis-historiallisesta näkökulmasta. Näin se pyrkii käsitteellistämään psykiatriaa tavalla, joka mahdollistaa psykiatriaan liittyvien ilmiöiden kääntöpuolien ymmärtämisen ja suurten kokonaisuuksien jäsentämisen. Kirjassa käydään läpi psyykenlääkkeiden lähihistoriaa keskeisten psyykenlääkeryhmien osalta, deskriptiivisen psykodiagnostiikan historiaa DSM-luokittelujärjestelmän osalta, lääkemainonnan keskeistä roolia nykypsykiatrian muodostumisessa ja psykiatrian tieteenfilosofiaa osoittaen yksityiskohtaisesti, kuinka psykiatrinen tieto ei täytä yhtäkään tieteenfilosofista tieteellisen tiedon edellytystä. Lisäksi kirja esittelee joitain historiallisia esimerkkejä eettisestä psykiatriasta vastavoimana biopsykiatrialle ja sen ideologisille kumppaneille. Näiden historiallisten analyysien pohjalta analysoidaan psykiatriassa vallitsevaa kielikäsitystä ja ihmiskuvaa. Filosofisena taustana näille pohdinnoille toimivat mm. sellaiset nimet kuin Martin Heidegger, Jacques Lacan ja Slavoj Žižek. Filosofisessa analyysissa nykypsykiatrian keskeiset kysymykset näyttäytyvät ideologisena kamppailuna, jonka valtakamppailun osapuolet ovat pukeneet pseudotieteen kaapuun jo vuosisatojen ajan. Fraasi "näyttöön perustuva" on tämän vuosisataisen ideologisen kamppailun nykysanastoa.

Mistä on psykoanalyysin alku tehty? Koulukodista karkaamisesta, yksinhuoltajaisästä opettamassa poikaansa kotona, filosofian ja kirjallisuuden opinnoista, yliopistovirkojen lehmänkaupoista, pulujen sisäkorvien leikkelystä oman toimen ohessa, tuberkuloosista, pakosta elättää vaimo ja lapset, potilaan kuuntelemisesta ja hoidon muovaamisesta potilaan yksilöllisten toiveiden ja tarpeiden mukaan, juutalaisuudesta ja sisäisestä kapinasta juutalaisia sääntöjä vastaan, katatonisesta tilasta ilman sanoja ja Shakespearen englannista, ystävyydestä ja ystävyyden hajoamisesta. Tästä, ja paljon muusta, on psykoanalyysin alku tehty. Kolmen ainutlaatuisen ihmisen elämänkulut risteävät 1880-luvun Wienissä. Kaikki on sattumaa, josta muodostuu kohtaloita. Josef Breuer kohtaa yhtäällä Bertha Pappenheimin ja toisaalla Sigmund Freudin. Mahdollisuuksien ikkunat ovat auki eri suuntiin, mutta monet niistä suljetaan ennen kuin niistä on kunnolla edes katsottu ulos. Patriarkan hallitseva hahmo pimentää sen rikkauden, joka oli läsnä jo aivan alussa. Mutta patriarkkakin näyttää pieneltä, kun hänen takanaan kohoaa Bertha Pappenheimin ankara hahmo, jonka rinnalla jopa Antigone kalpenee. Historia on Sofoklestakin järisyttävämpää. Janne Kurki väitteli filosofian tohtoriksi psykoanalyysin etiikkaa ja estetiikkaa käsitelleellä väitöskirjalla vuonna 2003. Hän toimii lasten- ja nuorisopsykiatrina sekä yksilö- ja perhepsykoterapeuttina ja työnohjaajana pääkaupunkiseudulla.