Jantso Jokelin

Euroopan sydämessä vuorten keskellä sijaitsee Sveitsin valaliitto, valtioiden outolintu, jonka harvat tuntevat muuna kuin pikkutarkkojen insinöörien äveriäänä idyllinä. Romantiikan hengen ajama matkailija voi kuitenkin löytää maan huipuilta ja laaksoista myös pimeämpää taikaa. Sveitsistä ovat saaneet alkunsa muun muassa analyyttinen psykologia, mustetahratestit, Mary Shelleyn Frankenstein ja Robert Walserin mikroskooppinen salakieli; sen vuorilla ovat kehittyneet keuhkoparantoloiden kadonnut elämänmuoto, alppikauhu sekä avaruuksia kohti kurottava talvinen äärimetalli. Ja... kuuluuko tuolta... valtavia kulkusia? Jantso Jokelin murtautuu matkaesseissään käkikellomaan ajukoppaan ja kulttuurihistoriallisiin raunioihin. Lähde mukaan ihmeelliselle matkalle!

Taatusti erilainen matkakirja Suomesta. Palkittu journalistiparivaljakko etsii kansakuntamme perimmäistä olemusta hengästyttävissä matkakertomuksissaan. Kuvatuiksi tulevat muun muassa Suomen kurjimmat nähtävyydet, oudoimmat perinnevellit ja lamavuosien perhekylpylät. Vuosikymmenten tomun alta paljastuu, mihin tässä maailman tylsimmässä ja onnellisimmassa maassa kannattaa oikeasti matkustaa. Ennakkoluuloton työpari on kierrellyt vuosien ajan peikkometsien, kotiseutumuseoiden ja sammaloituneiden parkkipaikkojen Suomea rakentaen samalla kartastoa kartassa näkymättömille asioille. Heidän reportaasinsa ”Suomen kurjimmat nähtävyydet” (2016) on noussut kulttiklassikoksi.

Millaista on keskustalainen seksuaalisuus? Pettääkö kepu aina? Pitääkö Paavo Väyrysen äänestämiselle olla muitakin kuin esteettisiä perusteita? Keputabu on vuoden räävittömin esseistinen pamfletti, pääministeripuolueen äkkiväärä muotokuva ja toivioretki suomalaisen unelman ytimeen. Latteliberaalit kirjoittajat matkustavat etsimään suomalaista elämänmuotoa, Santeri Alkion maahenkeä ja ääriliikettä Suomen poliittisessa keskustassa. Kirja kertoo kansalaisten muuttuneesta suhteesta politiikkaan, puolueiden imagonrakennuksesta ja avoimen politiikan esteistä. Kirjoittajat esittelevät keskustan syntilistaa ja salakavalaa viehätystä ja pohtivat, mitä keskustalainen filosofia voisi olla. Osansa ryöpytyksestä saa politiikan journalismi, josta toimittajilla riittää kitkerää kerrottavaa. Keputabu testaa, onko puoluekirjalla enää väliä ja voiko keskustalaisuuden ottaa puheeksi punavuorelaisessa designkahvilassa kuin uuden takin. Jantso Jokelin on maakuntien Suomesta haltioitunut kirjailija, muusikko ja vapaa toimittaja. Hänellä on folkloristiikan yliopistotutkinto, MacBookin tuhoama selkä ja fetisistinen suhde erävarusteisiin. Tamperelainen Jokelin on työskennellyt toimittajana muun muassa Helsingin Sanomissa ja käsikirjoittanut televisio-ohjelmaa Putous. Keputabu on hänen kolmas teoksensa. Esikoisteos Matkaopas ei-minnekään oli arvostelumenestys. Mikko Gustafsson on STT-Lehtikuvan rikos- ja oikeusjournalismin erikoistoimittaja. Hän on toiminut aiemmin talouden ja politiikan toimittajana ja ollut myös perustamassa Loud Silents -mykkäelokuvafestivaalia Tampereella. Gustafsson asuu Helsingin Kampissa ja puhuu mieluusti karjalaisista sukujuuristaan. Keputabu on hänen esikoisteoksensa.

Gastonin leuka on kolmekymppisen miehen kirjoittama esseekokoelma. Näillä sivuilla pitäisi siteerata rocklyriikkaa ja kuvailla seksittömien diskohumanoidien merkitystä kirjoittajan sielunmaisemalle. Mutta entä jos on kiinnostuneempi zombeista, panemisesta ja Väiski Vemmelsäärestä? Entä jos kaikki ylimääräinen aika kuluu pizzabuffeteissa santsatessa ja mielikuvitussyöpää pelätessä? Gastonin leuka on Jantso Jokelinin neljäs teos. Sen esseissä matkustetaan maan keskipisteeseen, käydään oopperassa ja haetaan lohtua videopeleistä. Vinon nostalgian läpi piirtyy kuva lamavuosien lapsista, joista kasvoi ankeudella mässäilijöitä. Teos on sukupolvikertomus heille, jotka ahdistuvat vakaumuksista ja innostuvat huonoista ideoista.