Jari Helminen

Sosiaaliohjaus on vielä melko uusi tulokas sosiaalipalvelujen kokonaisuudessa. Vuonna 2015 tuli voimaan sosiaalihuoltolaki, jossa sosiaaliohjaus määritellään ensimmäisen kerran sosiaalipalveluksi. Tässä julkaisussa vastataan neljään kysymykseen:- Kuka työskentelee sosiaaliohjauksen tehtävissä?- Missä asiakastyön toimintaympäristöissä hän työskentelee?- Mitä ovat hänen työtehtävänsä?- Miten hän työtehtävänsä tekee? Vastauksia kysymyksiin on etsitty sosiaaliohjaajan työpaikkailmoituksista. Lisäksi aineistoina on käytetty ammattijärjestö Talentian jäseniltä kerättyä kyselyaineistoa sekä Helsingin kaupungin tekemiä sosiaaliohjaajan tehtävänkuvauksia. Aineistojen perusteella on syntynyt kuvaus sosiaaliohjauksesta sosiaalipalveluna ja työmuotona. Julkaisu on kirjoitettu sosiaalialan ammattikorkeakoulutukseen ja ammattialan työtehtäviin hakeutumista suunnitteleville. Se on kirjoitettu myös sosiaalialalle soveltuvan ammattikorkeakoulututkinnon jo suorittaneelle, joka pohtii työuransa suuntaa alan työtehtävissä. Sosiaali- ja terveysalan työnantajat tai yhteistyökumppanit saavat julkaisusta tietoja siitä, mitä sosiaaliohjauksen liittyvien työtehtävien tavoitteet, sisällöt ja käytännöt ovat.

Työelämän osaamisen tulee olla ajantasaista ja sitä tulee kehittää työelämän muutoksia ja uudistuksia ennakoiden. Elinikäisen oppimisen -käsitteen rinnalla tai sen sijaan käytetään yhä enemmän jatkuvan oppimisen käsitettä. Jatkuvaa oppimista käsittelevissä kannanotoissa painotus on työikäisten opiskelu- ja oppimismahdollisuuksissa. Julkaisussa vastataan sosiaalialalla työskentelevien näkemysten perusteella kahteen kysymykseen 1) miten jatkuvan oppimisen tarpeisiin vastataan sosiaalialalla, ja 2) mitä osaamisalueita sosiaalialalla on, joihin tulee vastata jatkuvaan oppimisen koulutuksilla? Tämä julkaisu perustuu Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta (SOTETIE) -hankkeessa kerättyihin aineistoihin. SOTETIE-hanke on 16 korkeakoulun yhteishanke. Julkaisu soveltuu eritoten ammattikorkeakoulujen jatkuvan oppimisen koulutusten arviointiin ja kehittämiseen sekä jatkuvan oppimisen tarpeiden tarkasteluun ammattikorkeakoulussa ja aikaisemman sosiaalialan opistotason tutkinnon suorittaneiden näkökulmasta.

Sosiaaliala kuuluu työaloihin, jolla on pulaa ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Työvoimapula uhkaa lisääntyä lähivuosina. Väestön ikääntyessä hoidon tarve ja samalla myös työntekijätarve kasvavat. Euroopan unionissa on rakennettu säännöstöä ammattipätevyyksien tunnustamiseen. Suomessa viimeisin laki ammattipätevyyksien tunnustamisesta otettiin käyttöön tammikuussa 2016 ja laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä maaliskuussa 2016. Suomen sosiaalihuollossa ei kuitenkaan tunneta ulkomailla koulutuksensa suorittaneiden ammatinharjoittamisoikeuksien sääntelyä. Tämä julkaisu käsittelee sosionomin ammatinharjoittamisoikeuksien hakumenettelyä, kun hakijana on ulkomailla koulutuksensa suorittanut henkilö. Julkaisussa kuvataan eri toimijatahojen yhteistyötä ja hakemukseen perustuvan ammattipätevyyden tunnistamisen käytäntöjä. Lisäksi kerrotaan hakumenettelyn eri osapuolten esittämistä kehittämistarpeista. Julkaisu on suunnattu maahanmuuttajille, koulutus- ja työllisyyspalvelujen ohjaushenkilöstölle, koulutusorganisaatioiden, eritoten ammattikorkeakoulujen toimijoille ja sosiaalihuollossa työskenteleville.