Vanha viisaus on, että kuulustelu alkaa siinä vaiheessa, kun kuulusteluhuoneessa on istuttu neljä tuntia. Se on pitkä aika, mutta siinä tutustuu toiseen ja oppii, mikä asiakkaalle on tärkeää ja mitä hän arvostaa. Kuulustelu on kuin shakkipeli, jossa jokaisen siirron pitää olla harkittu ja seuraava siirto valmiiksi mietittynä. Olen verrannut huumekuulusteluja myös autokauppiaan työhön: kauppiaan pitää saada asiakas vakuuttumaan siitä, että tämä käytetty auto on hänelle se kaikkein paras. Huumepoliisin pitää taas saada asiakas ostamaan vuosien linnatuomio kertomalla tekemisistään, vaikka poliisilla ei olisi niistä mitään etukäteistietoa. Vuoden poliisiksikin valittu Jari Kyllönen on tehnyt yli 20 vuoden työuran amfetamiinin omenankukkatuoksussa ja Aarnion jälkeensä jättämässä varjossa. Näyttävien takavarikoiden takana huumepoliisit näkevät huumemaailman todelliset kasvot: syrjäytyneisyyttä, rahanahneutta ja tragedioita, toivottomuutta ja voimansa menettäneitä läheisiä. Kyllösen työelämäkerta kuitenkin näyttää, että huumausainerikollisuutta voi lähestyä myös empatialla ja lähimmäisenrakkaudella. Ennaltaehkäisy, nuorten kohtaaminen ja inhimillisyys ovat Kyllösen työn kulmakiviä. Pahan torjuja ei voi pelastaa kaikelta pahalta, mutta voi torjua sitä yksi ihminen kerrallaan. Vaikka sitten korjaamalla talteen Helsingin kaduilta makaronia rauhoittavina lääkkeinä myyvän kauppiaan tai voittamalla vakioasiakkaan luottamuksen kuulusteluhuoneessa.
