Jari Lyytimäki

Huumori ympäristönsuojelussa on ensimmäinen yhteenveto, jossa esitellään kattavasti, monitieteisesti ja yleistajuisesti huumoritutkimuksen ja ympäristönsuojelun suhdetta. Teoksessa avataan huumorin ominaispiirteitä ja luodaan yleiskuva huumoritutkimuksen erilaisista lähestymistavoista sekä niiden linkeistä ympäristökysymyksiin. Teos käsittelee klassisia huumorin yhteensopimattomuus-, ylemmyys-, huojennusteorioita sekä sosiologista, lääketieteellistä ja evolutiivista huumoritutkimusta. Huumorin ilmenemistä tarkastellaan ympäristönsuojelun eri osa-alueilla, kuten luonnonsuojelussa, vesiensuojelussa ja ilmasto- ja energiakeskustelussa. Teos osoittaa, että huumori on eri muodoissaan läsnä ympäristönsuojelun kaikilla osa-alueilla, kaupunkiluonnosta luomuviljelyyn. Yhteiskunnallisen kiistelyn eri osapuolet hyödyntävät huumoria eri tavoin niin suurpedoista, vanhojen metsin suojelusta kuin vieraslajeistakin väiteltäessä. Teos perustuu laaja-alaiseen tutkimusten yhteenvetoon sekä koti- ja ulkomaisesta julkisesta keskustelusta poimittuihin esimerkkeihin. Teos pohtii erityisesti huumorin käyttöä asiantuntijatiedon rinnalla ja ehdottaa ekologista ironiaa ympäristönsuojelun ratkaisuksi

Vesihyönteinen luulee munivansa järviruokoon, kun se todellisuudessa asetteleekin munansa radioantenniin. Laivojen valot, majakat, öljynporauslautat ja valonheittimet harhauttavat lintuja, jotka menettävät suunnistuskykynsä, törmäilevät toisiinsa ja pahimmillaan nääntyvät lennellessään päämäärättömästi. Teollisuusmaissa noin neljä viidesosaa ihmisistä asuu kaupunkimaisilla alueilla, ja yli puolet maailman ihmisistä on kaupunkilaisia. Pimeyteen on vaikea päästä muuten kuin kotiin verhojen taakse sulkeutumalla. Keinovalon vaikutuksista ihmisen syöpäriskiin, mielenterveysongelmiin ja lihavuuteen saadaan jatkuvasti uutta tietoa. Valon varjopuolet kytkee valosaasteen muihin ympäristöongelmiin. Se kuvaa ympäristötutkimuksen menetelmiä sekä ympäristövaikutusten ilmenemistä luonnossa ja yhteiskunnassa. Samalla se esittelee keinoja, joilla tätä helpoimmin havaittavaa globaalia ympäristöongelmaa voidaan rajoittaa: ihmisten viihtyvyyttä, terveyttä ja turvallisuutta voidaan parantaa turhasta tai häiritsevästä valonkäytöstä luopumalla ja valonkäyttöä tehostamalla. Samalla energiankulutus vähenee ja luontaista pimeyttä tarvitsevalle luonnolle jää elintilaa." Rikolliset eivät näe yhtään paremmin kuin lainkuuliaiset ihmiset, vaikka hämärämiehistä usein puhutaankin. Pimeällä alueella luvatta liikkuvat joutuvat käyttämään omia valaisimia tai kytkemään normaalit valot päälle poikkeukselliseen aikaan. Tämä herättää huomiota ja lisää kiinnijäämisen riskiä. Toisaalta ympäristön miellyttävä valaistus voi houkutella ihmisiä viettämään vapaa-aikaa kotiensa ulkopuolella, jolloin varkaille voi tarjoutua mahdollisuuksia murtautua koteihin. (...) Pihoissa ja varastoalueilla tyypillisesti turvavaloina käytetyt 300 tai 500 watin halogeenivalot ovat niin kirkkaita, että pahimmillaan ne antavat varkaille hyvän valaistuksen ja erinomaiset edellytykset suoriutua urakastaan nopeasti, samalla kun häikäisevät niin että pahantekijöitä on vaikea havaita alueen ulkopuolelta. Huolellisesti suunnattu ja heikompitehoinen lamppu voikin olla huomattavasti parempi turvallisuuden kohentaja.""Ainakin kymmenesosa koko maailman väestöstä, kuudesosa eurooppalaisista ja yli 40 % Yhdysvaltain kansalaisista asui jo 1990-luvun lopulla alueilla, joilla on niin paljon keinovaloa, ettei ihmisen silmä kehitä tähtien tarkkaan havaitsemiseen tarvittavaa hämäränäköä."

Johtaako ilmaston lämpeneminen peruuttamattomiin katastrofeihin? Millaisia muutoksia kiihdyttäviä yllätyksiä muhii merten uumenissa? Ympäristömuutoksiin liittyy erilaisia kynnysarvoja, joiden ylittymisen jälkeen paluu entiseen voi olla mahdotonta. Pelkona on, että esimerkiksi jäätiköiden kiihtyvä sulaminen tai metaanin vapautuminen arktisista soista ja merenpohjista johtaa ilmaston rajuun lämpenemiseen ja ihmiskunnan sopeutumiskyvyn ylittymiseen. Uuden tekniikan kehittäminen ja käyttöönotto, kansainvälisen ilmastopolitiikan harppaukset ja yksittäisten ihmisten elämäntapojen muutokset voivat kuitenkin edistää ympäristönsuojelua ennakoimattoman nopeasti. Muutoksen avaimet ovat löydettävissä. Tässä teoksessa esitellään erilaisia ilmastonmuutokseen ja merien tilaan liittyviä kynnysarvoja sekä pohditaan keskustelua ympäristön tilasta. Teoksen kirjoittaja on Jari Lyytimäki, vanhempi tutkija, MMM, Suomen ympäristökeskus, ympäristöpolitiikan tutkimusohjelma. Kirjan työstämiseen ovat osallistuneet myös professori Mikael Hildén sekä tutkimuspäällikkö Eeva Furman Suomen ympäristökeskuksesta. Kirja sisältää ulkopuolisten asiantuntijoiden kirjoittamia tietolaatikoita. Alkusanat1. Johdanto: Kynnyksiä ja ylilyöntejäVedenpaisumus - ylilyönneistä suurin? Putosiko taivas todellakin niskaan? Kostaako luonto ihmiselle? Hivuttautumista ja humauksiaHypähdys ihmisen aikaanMistä ihmisen aika alkoiIlmakehän hiilipitoisuus on oleellinen mittariKasvun rajojen yliMitä ovat kynnysarvot? Tieto toiminnan ohjaajanaKynnysarvot ekosysteemeissäTasapainotilojen hypähtelyäKynnysarvot yhteiskunnassa ja ihmisten mielissäLisälukemista2. Muutosta ilmassaIhmisen ja luonnon häilyvä rajaIlmaston ailahteleva historiaHupenevat jäätiköt ¿ laajenevat meretUinuvat metaanipommitIlmaston kiistelty tilaHuoli kypsyi kauanMuut ongelmat ilmastohuolen taustallaHyppäyksiä uutiskynnyksen yliIlmastokeskustelun uusi aaltoEpäilijöitä ja varoittelijoitaTasapuolisuus taakkanaIlmaston säätely ¿ mahdollinen urakka? Geoinsinöörit etsivät ilmaston termostaattiaPoliitikot säätelevät ilmastoa sopimuksinKuluttajat muovaavat ilmastoa valinnoillaanLisälukemista3. Myllerrystä merilläKorallit muuttuvassa ilmastossaKalavedet tyhjenevätItämeri: saastunein ja suojelluin maailman meristäSinilevä pulpahtaa pintaanOdottamattomia vieraitaHelteinen tulevaisuusMerien suojelun uudet aallotLisälukemista4. Kymmenen kynnysarvohaastettaLähteet ja kirjallisuusHakemistoKirjoittajat