Jari Sedergren

Dokumentin utopiat on läpileikkaus elokuvallisen dokumenttikulttuurin viidestä vuosikymmenestä. Sodan jälkeen propagandasta vapautuneet kamerat loivat kuviksi ulkopoliittisen rinnakkaiselon ja sisäpolitiikan kuohut, jälleenrakennuksen ponnistukset ja sotakorvaukset.1950-luvulla filmille kiinnittyivät kasvun ja hyvinvoinnin modernit utopiat. Perinteinen lyhytelokuva kuoli 1960-luvulla, ja tyhjiön täyttivät mm. television radikalisoituva ruutu ja kansainvälistyvä 1970-luvulla ammattimaisen dokumenttielokuvauksen käyttövoimaksi valjastettiin elokuvatuki, valtionpalkinnot ja festivaalijulkisuus.1980-luvun dokumenttielokuvan ohjelmiin kuuluivat kokemuksen, muistin ja historiallisen ajan elementit. Dokumentin utopiat on suomalaisen dokumenttielokuvan perushistoria, joka sopii myös oppikirjaksi.

Varhaiset dokumentti- ja lyhytelokuvat on tähän asti tunnettu vain television arkistomateriaalina. Runsaasti kuvitettu teos antaa unohdetulle elokuvalle identiteetin ja tekijöille kasvot. Teos kytkee ensimmäisen kerran dokumenttielokuvan monet merkitykset aate-, kulttuuri- ja poliittiseen historiaan. Syventävä analyysi selventää suomalaisen todellisuuden esittämisen tavoitteita ja keinoja mykän elokuvan ajasta toisen maailmansodan propagandaan. Teos esittelee keskeiset lyhytkuvayhtiöt ja itsenäisyyden alkuvuosikymmenien kuvaustoiminnan suojeluskunnissa, puolustusvoimissa sekä valtion ohjauksessa. Lajihistoriallinen tarkastelu suuntautuu matkailuelokuvaan, kansatieteelliseen elokuvaan, teollisuus-, uutis- ja propagandaelokuvaan. Tämä tärkeä perusteos sopii suomalaisesta elokuvasta kiinnostuneille, historian ystäville ja oppikirjaksi alan oppilaitoksiin, korkeakouluihin ja yliopistoihin.

Teos on perustutkimus valtiollisesta elokuvasensuurista Suomessa. Aikuissensuurin poistuttua vuoden 2001 alussa elokuvatarkastuksen historia näyttäytyy liberaalin ajattelun voittokulkuna, mutta vuosikymmeniä kestäneeseen taisteluun elokuvasensuurista osallistuivat monet kriittiset tahot: elokuvakriitikot, poliittinen lehdistö, elokuva-ala, filmihullut omine julkaisuineen, poliitikot ja erilaiset "moralistit" sekä "siveyden vartijat".