Jari Sinkkonen

Suhtautuminen psykoterapiaan on muuttunut nopeasti 1980-luvun väheksynnästä tämän päivän suopeuteen. Voidaan hyvällä syyllä puhua terapiayhteiskunnasta, jossa terapiassa käyminen ei ole enää stigma vaan järkevää oman itsen hoitamista. Onko tässä menty jo liian pitkälle? Kuka tarvitsee psykoterapiaa, ja miten tarve määritellään? Taustalla on medisiininen ajattelu, jossa ensin määritellään sairaus, ja siihen annetaan asianmukainen hoito. Psykiatrinen diagnostiikka on saanut osakseen laajaa arvostelua. Luokitus perustuu erilaisia teoreettisia suuntauksia edustavien asiantuntijoiden konsensukseen, ja lopputuloksena on usein laiha kompromissi. Jos diagnostiikka ontuu, miten määritellään häiriöiden tai mielen sairauksien hoito? Mitä tiedetään psykoterapioiden vaikuttavuudesta? Miten asiaan vihkiytymätön ihminen voi orientoitua erilaisten terapiasuuntausten viidakossa? Suuntauksia on laskettu olevan kaikkiaan 1246, eivätkä ammattilaisetkaan tunne niitä kaikkia edes nimeltä. Mikä on mennyt vikaan, miksi parantunut aineellinen hyvinvointi ei olekaan tuonut parempaa psyykkistä vointia. Psykoterapiat - Huteja ja osumia on eräänlainen testamentti. Se perustuu Jari Sinkkosen yli neljänkymmenen vuoden kokemukseen kliinikkona ja psykoterapeuttina.

Mikä kaikki askarruttaa nuoria ja heidän vanhempiaan? Relatkaa - tärkeintä on olla aito! Nuoruusikä kuohuineen, jengiytymisineen ja jopa käytöshäiriöineen kuuluu lapsen luonnolliseen kehitysvaiheeseen siinä missä leikki-ikäisen uhmakin. Keskusteluyhteyden säilyminen vaatii kuitenkin avoimuutta ja rohkeutta, ja mitä enemmän arkiselle yhdessäololle varataan aikaa, sitä varmemmin ratkaistaan perheiden pattitilanteita. Teoksessa tarkastellaan nuoruusiän eri vaiheita lasten ja nuorten parissa tehdyn kliinisen työn pohjalta sekä lukuisten haastattelujen ja kouluyhteistyön kautta. Kirja sisältää myös runsaasti tietoa hormonien puberteetti-iän vaikutuksista sekä riippuvuuksien syntymisestä. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen tunnetaan monista asiantuntevista ja humoristisen lämpimistä terveys- ja kasvatusalan tietoteoksistaan.

Häikäisevä tutkimusmatka luovien nerojen maailmaan! Jari Sinkkonen sukeltaa säveltaiteen suurten mestareiden maailmaan etsiessään luovan nerouden olemusta. Beethoven sävelsi viidennen sinfoniansa keskellä täysinäisiä yöastioita ja repivää huoltajuusriitaa, velkojien kolkutellessa ovella, kärsien tinnityksestä. Miten keskellä törkyä ja kauheutta voi syntyä jotain jumalaisen kaunista? Tarvitseeko todellinen luovuus kärsimystä kasvualustakseen? Missä menee raja nerouden ja hulluuden välillä? Minkä ansiosta orastava nero ryhtyy kukoistamaan? Mikä on lapsuuden, vanhempien tai seksuaalisuuden merkitys? Jari Sinkkonen pohtii mm. näitä kysymyksiä sukeltaessaan säveltäjänerojen maailmaan. Mozartin, Beethoven, Bachin, Wagnerin, Tšaikovskin ja muiden elämä paljastuu vielä kiehtovammaksi ja nerouden käsite monimuotoisemmaksi kuin mitä ensin olisi luullut. Jari Sinkkonen (s. 1951) on lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja Pelastakaa Lapset ry:n ylilääkäri. Sinkkonen on saanut myös muusikon koulutuksen.

Mistä suuntaviivat lapsen terveeseen kehitykseen? Lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtäävässä teoksessa Jari Sinkkonen kuvaa persoonallisuudenkehitystä, ihmismielen talon rakentumista. Pieni uudisrakennus on alttiina kaikenlaisille luonnonvoimille, joista vaarallisimpia on torjutuksi tuleminen. Sinkkonen vastustaa kolkkoa perisuomalaista tapaa kieltää vauvan ”liiallinen” helliminen ja sylissä pitäminen. Mikä on liikaa? Voiko lasta koskaan pitää hyvänä liikaa? Kirjan jälkimmäisessä osassa käsitellään aina ajankohtaista narsismia. Voidaankin puhua kokonaisesta narsistisesta kulttuurista, jonka tyypillisiä piirteitä ovat rahan, menestyksen ja suorittamisen yliarvostus, lyhytjännitteisyys ja tarve saada ”kaikki mulle heti”. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen tunnetaan monista asiantuntevista ja humoristisen lämpimistä terveys- ja kasvatusalan tietoteoksistaan.

Puheenvuoro poikien puolesta uudenlaisessa maailmassa. Teos jatkaa ja laajentaa menestyksekkään Pienistä pojista kunnon miehiä -kirjan aihepiirejä. Elämäni poikana -kirjassa Sinkkonen käsittelee jälleen pojaksi kasvamista ja poikana olemista. Hän lähtee etsimään ymmärrystä ja herkkyyttä, joiden katoamisen seurauksena lasta kohdellaan manipulatiivisesti hänen ominaislaatuaan ja autonomiaansa kunnioittamatta. Sinkkonen käy läpi poikalapsen kehitysvaiheita ja kirjoittaa muun muassa siitä, miten tärkeää on, että pojat saavat halutessaan nujuta muiden lasten kanssa ja leikkiä pyssyleikkejään. Mitä monipuolisemmin lapsi leikkii, sitä selviävämpi aikuinen hänestä kasvaa. Empatiakyky taas kehittyy läheisissä vuorovaikutussuhteissa ja taideharrastuksissa. Musiikki, kirjat, tanssi, kuvataide ja muut itseilmaisun muodot auttavat tunnistamaan ja hallitsemaan tunteita. Niiden aseman soisi vahvistuvan joskus kovin rajoittuneessa poikien kulttuurissa. Pojilla on tiettyjä kehityksen erityishaasteita enemmän kuin tytöillä, joten kirjassa tarkastellaan muun muassa ylivilkkautta, käytöshäiriöitä, narsistisia häiriöitä ja peliriippuvuutta. Kliinistä kokemusta ja tutkimustietoa täydentävät haastattelut, lasten havainnointi erilaisissa tilanteissa sekä poikien ja tyttöjen omat tekstit. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen tunnetaan monista asiantuntevista ja humoristisen lämpimistä terveys- ja kasvatusalan tietoteoksistaan.

Unohtuuko lapsen etu kiireisen arjen keskellä? Mistä kertovat lapsen stressi ja aggressiot? Onko oikein asettaa rajoja ja rangaista? Perheiden tiukkatahtinen elämä, monet harrastukset ja tiuhaan vaihtuvat hoitajat ovat lapsen stressin ja ylikuormituksen osatekijöitä. Vanhemmilla pitäisi olla aikaa pysähtyä ja herkistyä kuuntelemaan lasta, lukemaan lapsen mieltä ja eläytymään lapsen tunteisiin. Kiintymyssuhde turvalliseen aikuiseen edistää keskushermoston ja empatiakyvyn kehitystä. Lapsen ja hoivaajan välinen luottamus ohjaa minäkuvan ja hyvän itsetunnon rakentumista. Teoksessa avataan myös raikas näkökulma lapsen aggressioiden kohtaamiseen: siinä vanhemman keskeinen tehtävä on auttaa lasta säätelemään ja hallitsemaan tunteitaan. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen tunnetaan monista asiantuntevista ja humoristisen lämpimistä terveys- ja kasvatusalan tietoteoksistaan.

Psykopatian monet kasvot vie lukijan psykopatian vääristyneeseen maailmaan. Psykopatia on vakava persoonallisuushäiriö, joka ei sisälly diagnoosinimikkeenä mihinkään tautiluokitukseen. Ilmiötä tutkitaan aktiivisesti, etualalla ovat geneettiset ja neurobiologiset tutkimukset, mutta myös kielteisillä lapsuudenaikaisilla kokemuksilla on oma merkityksensä. Psykopatian käyttäytymispiirteistä kauaskantoisimmat vaikutukset sekä yksilön että ympäröivän yhteisön kannalta ovat empatiakyvyttömyys, syyllisyydentunteen puuttuminen, väkivaltaisuus ja toistuvat rikokset. Psykopatian tuottamat haasteet ja kustannukset ovat suuria. Ne ulottuvat tunnekylmien lasten ja nuorten harjoittamasta julmasta kiusanteosta nuorten ja aikuisten tekemiin suunnitelmallisiin rikoksiin, jotka ovat kauheimmillaan sarjamurhia. Psykopatian monet kasvot soveltuu lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille, aikuispsykiatrian ja vankeinhoidon ammattilaisille sekä muille aiheesta kiinnostuneille.

Kasvatusgurun tärkein kirjaJari Sinkkonen kertoo, miten kasvatetaan onnellinen lapsi. Hän avaa maanläheisesti mitä tiedetään lapsen kehityksestä, peräänkuuluttaa tervettä järkeä kasvatuskeskusteluun ja antaa kannustavaa tukea vanhemmille. Lapsi ei ole onnellinen silloin kun hänen tieltään poistetaan kaikki mielipahaa aiheuttava. Toisaalta kovuutta hakemallakaan ei onnellisuutta aikaansaada. Vaihtuvia kasvatusmuoteja seuraamalla menee sekä vanhempi että lapsi päästään pyörälle. Onnellinen lapsi kertoo näiden sijasta turvallisen kiintymyssuhteen merkityksestä, hyvän itsetunnon kehittymisestä, rennon yhdessä olon hyödyllisyydestä, toimivan vuorovaikutuksen opettelemisesta, rajojen asettamisen tärkeydestä ja rakkauden osoittamisen välttämättömyydestä. Lääketieteen tohtori, lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen (s. 1951) tunnetaan monista asiantuntevista ja humoristisen lämpimistä terveys- ja kasvatusalan tietoteoksistaan sekä työstään Pelastakaa Lapset ry:n ylilääkärinä. Pitkän ja arvostetun uransa aikana hänestä on tullut tunnettu lapsen psyykkisen kehityksen ja mielenterveyden asiantuntija, joka ei pelkää asettua vaihtelevia kasvatuksen muotivirtauksia vastaan.

Kiintymyssuhteet elämänkaaressa vie lukijan kiintymyssuhteiden suurenmoisen kiehtovaan aiheeseen. " Miten kiintymyyssuhteet kehittyvät elämänkaaressa? Ihmisen tarve saada läheisyyttä, turvaa ja lohdutusta ei rajoitu vauvaikään eikä edes lapsuuteen vaan jatkuu aina kuolemaan saakka. Vauva suojautuu vaaroilta pysyttelemällä hoivaajan lähellä. Tätä välttämätöntä suhdetta kutsutaan kiintymyssuhteeksi. Psykiatri John Bowlbyn ja psykologi Mary Ainsworthin työstä on versonut satoja tutkimuksia, joiden perusteella on ymmärretty erokokemusten kauaskantoisia seurauksia. Varhain omaksutut sisäistetyt kiintymyssuhdemallit ovat psyykkisiä rakenteita, joilla on taipumus pysyä samanlaisina silloin, kun olosuhteetkin ovat samanlaiset. Turvallinen kiintymys voi muuttua turvattomaksi, jos elämä muuttuu epävakaaksi. Onneksi päinvastainenkin suunta on mahdollinen: turvattomasti kiintynyt ihminen voi löytää korjaavan suhteen jostakusta läheisestä - tai toisinaan terapeutista.

”Ongelmien ratkaisemisessa on tärkeintä tuntea lapsi ja hänen toimintatapansa, toiseksi tärkeintä on tuntea itsensä. Joskus peiliin katsominen ja omien toimintatapojen muuttaminen on ratkaisun avain”Jokainen vanhempi joutuu joskus tilanteeseen, jolloin tuntee olevansa pulassa ja avuton lapsen kanssa. Miksi lapsi temppuilee? Teenkö jotain väärin? Kuinka täsä selvitään? Ja miksi kummassa olen itse kaikkea muuta kuin hellien ja rakastavien tunteiden vallassa? Useimmat lapsen kasvattamiseen liittyvistä pulmista kuuluvat arkeen ja tavalliseen elämään. Ne ovat tuttuja miltei kaikille vanhemmille. Silti ei ole olemassa yksiselitteisiä vastauksia siihen, miten niihin pitäisi suhtautua, koska lapset ovat erilaisia. Se, mikä toimii yhden lapsen kohdalla, ei toimi lainkaan toisen kohdalla, vaikka itse ongelma olisi sama. Yleispäteviä vinkkejä ei ole olemassa, niin huojentavia kuin ne olisivatkin. Eräs Pulassa lapsen kanssa-kirjan ajatuksista on auttaa lukijaa tunnistamaan erilaisia lapsiin ja vanhempiin liittyviä ilmiöitä ja antaa sanoja vaikeuksille. Kirjassa käsitellään tavallisia lapsen kasvatuksen ongelmia eri näkökulmista vanhempien esittämien kysymysten pohjalta sekä tarjotaan tietoa lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä vaikeuksista sekä tavallisimmista lastenpsykiatrisista häiriöistä. Lasten ja nuorten vanhempien ja isovanhempien lisäksi Pulassa lapsen kanssa -kirja soveltuu sosiaali- ja terveydenhuollon, päivähoidon ja koulun ammattilaisille.