Jarkko Kemppi

Jääkärit 1918 on kuvaus johtajuudesta ja suomalaisen sotilasjohtamisen muotoutumisesta itsenäisyytemme alkuhetkillä. Jarkko Kempin ja Jukka I. Mattilan teos kertoo Saksassa vuosina 1915-1918 Jääkäripataljoona 27:ssä koulutettujen jääkärien sijoittumisesta valkoisen armeijan päällystötehtäviin. Teos luo kuvan käytännön rintamajohtajista, jotka sovelsivat saamaansa koulutusta sisällissodan alkeellisissa oloissa. Kuvaavien esimerkkien ja muistelmien kautta kirja kertoo, miten sotaa johdettiin ja kuinka yksittäiset jääkärijohtajat hyödynsivät sodan aikana enemmän luontaisia kykyjään ja tervettä järkeä kuin Saksassa saatuja sotilasoppeja. Suurin osa jääkäreistä sai Saksassa sotilaan peruskoulutuksen, mutta joutui Suomessa ottamaan vastuulleen komppanianpäällikön ja vastaavan tason vaativampia johtajatehtäviä, joihin heillä ei ollut tarvittavaa koulutusta. Jääkäriliikkeen ja jääkäreiden historiaa on tutkittu ja esitetty monista näkökulmista, mutta jääkärien johtamisosaamisen kehittyminen ja johtamistoiminnan merkitys joukkojen koulutuksessa ja sisällissodan taisteluissa on jäänyt katveeseen.

Mannerheim-ristin ritarit olivat rintamalla sankareita, ja heidän sotasaavutuksistaan on kirjoitettu lukuisia teoksia. Tässä kirjassa tarkastellaan heidän vaiheitaan sodan jälkeisessä yhteiskunnassa. Mitä tapahtui, kun tuli rauha? Normaalielämään sopeutuminen raskaiden sotavuosien jälkeen ei ollut helppoa. Sota jätti arpensa, ja monet joutuivat kokemaan myös halveksuntaa - “mitäs läksitte”. Yhtään Mannerheim-ristin ritaria ei ole enää elossa. Aineistoa kuitenkin on paljon. Kirja perustuu ritareista kirjoitettuun materiaaliin, aiemmin tehtyihin haastatteluihin sanoma- ja aikakauslehdissä sekä Mannerheim-ristin ritareiden säätiön arkistoon. Teoksessa tuodaan tasapuolisesti esiin eri taustaisten ritareiden sodanjälkeisiä vaiheita, niin kenraaleiden kuin sotamiesten. Kirja valottaa myös Mannerheim-ristin ritareiden säätiön toimintaa sen perustamisesta nykypäivään.

Arvi Anton Liikkanen syntyi vuonna 1912 Sippolassa, Liikkalan kylässä. Hän asui kotitilallaan, kävi maataloustöiden lisäksi töissä Myllykoski Oy:n paperitehtaalla ja ehti olla mukana myös Sippolan ja Myllykosken suojeluskuntien toiminnassa koko 1930-luvun. Suojeluskuntaopeista oli varmasti hyötyä sotapalveluksessa. Hän oli myös innokas hiihtäjä, joka menestyi tehdas- ja suojeluskuntakilpailuissa. Talvisotaan Liikkanen osallistui Jalkaväkirykmentti 5:n riveissä ryhmänjohtajana ja oli mukana Kannilan, Punnusjoen, Sikniemen, Laitsalmen ja Valkjärven taisteluissa. Jatkosotaan Liikkanen osallistui JR 25:n mukana aluksi ryhmänjohtajana ja myöhemmin joukkueenjohtajana. Taistelupaikkoina olivat Ykspää, Sommee, Säämäjärvi, Petroskoi, Juustjärvi ja Mäntyselkä, missä hän haavoittui käsivarteen lokakuussa 1941 ja hänen sotatiensä päättyi siihen. Kesäkuussa 1943 alikersantti Liikkanen sai Mannerheim-ristin ansioistaan alijohtajana, joka suoritti kaikki hänelle annetut tehtävät pelotta. Vapauduttuaan palveluksesta hän palasi tehtaalle, jossa hän toimi värimiehenä 1960-luvun alkuun saakka. Liikkanen kuoli vuonna 1980 Sippolassa. Teoksessa tarkastellaan Arvi Liikkasen vaiheiden lisäksi niitä yksiköitä, joissa hän palveli talvi- ja jatkosodassa. Liikkanen kuului niihin sotilaisiin, jotka eivät koskaan puhuneet sotavuosista. Sotapäiväkirjojen ja sukulaisten haastattelujen avulla kirjoittaja on kuitenkin saanut muodostettua kuvan palkitun taistelijan ja hänen komppaniansa vaiheista. FT Jarkko Kemppi on joensuulainen historiantutkija ja tietokirjailija. Hän on kirjoittanut noin 20 tietoteosta, joista valtaosa sotahistoriasta.

Jääkärien rooli Suomen puolustusvoimien historiassa. Ainutlaatuinen historiateos käsittelee jääkäreiden vaiheita 1910-luvulta aina 1980-luvulle saakka. Vapaaehtoisina Saksaan hakeutuneet suomalaismiehet ottivat suuren henkilökohtaisen riskin lähtiessään Venäjän vallan aikana salaa sotilaskoulutukseen. Vaativan koulutuksen jälkeen jääkärit palasivat kotimaahansa vuonna 1918. He nousivat puolustusvoimissa merkittävään rooliin, ja osallistuivat mm. Karjalan heimosotiin. Vuonna 1924 jääkärit syrjäyttivät Venäjällä koulutetut upseerit armeijan johdosta, ja korkeimmat upseerivirat olivat jääkärien hallussa vuosikymmeniä. Jääkärit kehittivät Suomen armeijaa aktiivisesti, ja he olivat keskeisessä asemassa, kun sotakorkeakoulu perustettiin Suomeen vuonna 1924. Jääkärit vaikuttivat myös monissa organisaatioissa. He johtivat pitkään mm. Upseeriliittoa ja Mannerheimristin ritareiden säätiötä. Myös suojeluskunnat olivat käytännössä jääkärien hallinnassa. FT Jarkko Kemppi (s. 1970) on Viron historan dosentti Itä-Suomen yliopistossa ja sotahistorian dosentti Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hän on julkaissut useita sotahistoriaan liittyviä teoksia, mm. kolme kenraalielämäkertaa sekä jääkäriliikettä koskevan tutkimuksen.