Jarkko Tontti

”Moderniin kriisitietoisuuteen kasvanut ajattelija voi kysyä, onko liberalismi nyt erityisessä kriisissä vai onko se aina ollut kriisissä. Ehkä kysymys ei lopulta ole hukatuista sukupolvista, yli sata vuotta manatusta lännen rappiosta tai edes liberalismin kriisistä. Kenties tarvitsemme vain käsitteellistä selkeyttä ymmärtääksemme paremmin jatkuvasti muuttuvaa maailmaamme sen talousrakenteita, yhteiskuntarakenteita ja valtarakenteita sekä erilaisia tapojamme ajatella niitä. Näin ymmärrämme paremmin myös liberalismia ja nykyaikaista, suomalaista arvopohjaa.” Liberalismi tarvitsee puolustajan ja sen arvon ymmärtämiseksi se tarvitsee myös ymmärrystä itsestään. Tämä kirjoituskokoelma pyrkii näihin molempiin tavoitteisiin. Liberalismia pohditaan niin historian, politiikan, yhteiskunta-ajattelun kuin somekeskustelukulttuurin kautta unohtamatta sen kansainvälisiä aspekteja, oikeisto- ja vasemmistoliberaaleja, sukupuolipolitiikkaa, ajankohtaista woke-kulttuuria tai liberaalin ajattelun itsekritiikkiä.

Jarkko Tontti pureutuu aikamme ja kulttuurimme keskeisiin kysymyksiin puolustaen liberaalia demokratiaa. Siitä joku taatusti suuttuu. Heimoistunut identiteettipolitiikka, woke-aktivismi ja jyrkkä kansallismielisyys uhkaavat liberaalia demokratiaa ennen kokemattomalla tavalla. Ääripäät jyräävät, maltilliset ovat vaiti ja hämmennyksissä. Jollakin tasolla kiivailijat ovat epäilemättä oikeilla jäljillä. Kiukkuun ja kiivailuun tuntuu olevan ymmärrettävät syynsä. Mutta tarkoittaako ymmärtäminen hyväksymistä? ”Tarkoitus pyhittää keinot” on toimintaperiaate, johon suuri osa ihmiskunnasta hassahtaa vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen. Voiko syrjinnällä vastustaa syrjintää? Maapallon elonkehän säilyminen on ihmiskunnan kohtalonkysymys, mutta oikeuttaako tämä huoli linkolalaisen ekototalitarismin? Entä sananvapaus? Sen puolustajat ovat kaikonneet olemattomiin muutamassa vuodessa. Voisiko yhteiskunnan laittaa terapeutin sohvalle? Kuunteleeko kukaan kirjallisuuden kuiskausta? Entä kirjallisuuden näennäinen kulttuurinen vastakohta, räiskähtelevät supersankarielokuvat? Miksi ne elävät hurjaa nousukautta juuri nyt ja ovat muuttuneet kaikkien tuntemaksi kulttuuriseksi koodistoksi? Tarkoituksista ja keinoista täydentää Jarkko Tontin esseekirjatrilogian, jonka aikaisemmat osat ovat Koti, uskonto ja isänmaa (2011) ja Viisastuminen sallittu (2016). Se on aikalaisanalytiikkaa yhteiskunnan tilasta ja ihmiskunnan mielenmaisemista 2020-luvun alussa. Jarkko Tontti, kirjailija, OTT. Hän on julkaissut useita romaaneja, esseekokoelmia ja runoteoksia vuodesta 2006 lähtien. Tutustu tästä lukunäytteeseen

Kun oma lapsi kuolee, vanhemmat etsivät syntipukkia. Kaikkein pelottavinta on katsoa peiliin. Kun Gretalle tuodaan suruviesti, hän tuntee helpotusta. Vihdoin voi lakata pelkäämästä, päästää irti turhasta toivosta. Gretan tytär on käyttänyt huumeita jo vuosia, päässyt välillä kuiville ja retkahtanut jälleen. Nyt hän on kuollut. Alun lamaannuksen jälkeen Greta alkaa vimmaisesti selvittää, mitä tyttären viimeisenä iltana tapahtui. Tytön isä Johannes herää katkolta muistinsa menettäneenä, mielessään epämääräinen tunne, että tytär tarvitsee apua. Oliko Johannes tytön kanssa kun tämä kuoli? Koskettava, kaunistelematon kuvaus riippuvuudesta ja jokaisen vanhemman pahimmasta painajaisesta.

Mikä elämässämme on pysyvää ja mikä ohimenevää? Mikä oikein ja mikä väärin? Kumpi on enemmän totta, ulkoinen vai sisäinen maailmamme? Mitä voimme muuttaa ja mitä emme? Mitä on inhimillinen todellisuus lakien takana? Lait ja runouden perinpohjaisesti tuntevan, sekä juristina että kirjailijana meritoituneen Jarkko Tontin kolmas runokokoelma kysyy riviensä väleissä isoja kysymyksiä - ja jättää lukijalle tilaa etsiä omakohtaisia vastauksia.

Runoilijan alter ego Jacasser palaa teoksessa Kangasalan ja Jerusalemin runot parrasvaloihin 15 vuoden tauon jälkeen. Teoksen säkeissä ja proosarunoissa Jacasser on milloin pieni koululainen Pirkanmaalla tai akateemista sivistystä Helsingissä ahmiva nuori intellektuelli - tai sitten Euroopan ydintä ja reunoja koluava matkamies. Lopussa Jacasser päätyy vielä vanhemman kulttuurin äärelle Jerusalemiin, alituisen pelon ilmapiiriin ja jättää kokemistavalleen ominaisen leikin sikseen. Tampereella syntynyt, Helsingissä vakituisesti asuva Jarkko Tontti (s. 1971) on kirjoittanut 15 kaunokirjallista teosta. Kangasalan ja Jerusalemin runot on hänen neljäs runokokoelmansa. Edellinen kokoelma, 2020 ilmestynyt Lain laita, oli Runeberg-palkintoehdokkaana. Ennen kirjailijauraansa hän työskenteli juridiikan parissa.

Kolmannessa palkitun Vedeera-sarjan romaanissa haltijaneito Vedeera lähtee uhkarohkealle matkalle mertentakaiseen Karnin valtakuntaan. Yhdessä kumppaniensa kanssa hänen on selvitettävä surua ja kuolemaa levittävän pölyn alkulähde ja kuka sitä valmistaa. Samaan aikaan Vedeera kokee pettymyksiä omassa elämässään: hänen ystävänsä viihtyvät paremmin hänen kiusaajiensa kuin hänen seurassaan. Uskollisten ystäviensä kanssa matkaa tekevä Vedeera löytää Karnin kaupungin Eteläisen autiomaan rajalta. Hän huomaa, miten toisenlaista kaikki siellä on: ulkomuoto, tavat, puhe, ruoka ja vaatteet. Vedeera ja polttavan auringon maa on kahden edellisen Vedeera-seikkailun tavoin myös vertauskuvallinen. Se kysyy, onko tutulla kotoisella ja oudolla valtakunnalla sittenkin jotain yhteistä. Voivatko haltija, ihmiset ja uudet etelässä kohdatut kansat ylittää ennakkoluulonsa?

Helmisimpukkasaaren sodan jälkeen ihmisten ja haltioiden välillä vallitsee hauras rauha. Mutta merellä vaanivat piraatit, jotka uhkaavat sekä ihmisiä että haltioita. Haltiat syyttävät ihmisiä merirosvojen suojelusta. Läheinen Saherinin suuriruhtinaskunta on äskettäin liitetty osaksi ihmisten valtakuntaa; pitävätkö piraatit siellä tukikohtiaan? Haltianeito Vedeera lähetetään tutkimaan asiaa ihmisnuori Korilin ja quirenilaisen ylimystönuorukainen Selderonin kanssa. Mukana seuraa myös vettä pelkäävä Vedeeran kissa Jatox.

Vuorihaltijat ovat asuneet sukupolvien ajan idässä Sarger-vuorilla, sen laaksoissa ja rinteillä. Nyt idästä kantautuu huolestuttavia uutisia. Korskea kaivosparoni Borcel vaatii vuorihaltijoille lisää valtaa haltijavaltakunnassa. Mitä hänen uusissa kaivoksissaan oikein tapahtuu? Samaan aikaan kaikissa valtakunnissa liikkuu tietoja vuorten Pyhästä Lapsesta, salaperäisestä, ihmeitä tekevästä olennosta, joka lupaa uuden aikakauden alkavan, kunhan vain kaikki kansat tulevat hänen opetuslapsikseen. Entä vuorilla asuvat salaperäiset lyhykäiset, joista tiedetään vähän? Kenen puolella he lopultakin ovat? Vedeera ja vuorten pitkät varjot on palkitun Vedeera-fantasiaromaanisarjan neljäs ja viimeinen osa. Vuosia on kulunut, ja Vedeera on aikuinen haltijanainen. Teos on edellisten Vedeera-seikkailujen tavoin myös vertauskuvallinen. Se kysyy, onko tutulla kotoisella ja oudolla sittenkin jotain yhteistä. Voivatko haltija, ihmiset ja muut kansat ylittää ennakkoluulonsa? Jarkko Tontti (s. 1971 Tampereella) on suomalainen kirjailija, runoilija ja juristi. Hän on julkaissut useita romaaneja, esseekokoelmia ja runoteoksia vuodesta 2006 lähtien. Hän aloitti kirjoittamisen varhaisessa iässä keskittyen tuolloin fantasiaan. Vedeera-sarjan myötä hän on palannut nuoruutensa suosikkigenren pariin.

Matias valmistelee historian väitöskirjaa ja kyttää apurahoja, mutta hyvinvointiperheen vesalta puuttuu tarmoa ottaa elämä omiin käsiinsä. Toni taas on ankeista oloista huipulle kirinyt self-made man, jonka nousukiidon it-bisneksessä syöpäuutinen pysäyttää. He ovat parhaat ystävät, ovat aina olleet. Pinnan alla tykyttävät kuitenkin jännitteet, eikä vähäisimpänä rakkaus samaan naiseen, entiseen luokkatoveriin Emmiin. Kun Emmi alkaa järjestää luokkakokousta, nousevat vuosien takaiset loukkaukset pintaan. Mikä heitä kahta loppujen lopuksi yhdistää? Millaisia lasteja itse kukin menneisyydestään kantaa?