Runoja minä oon tykännyt kirjoitella kautta aikain. Yleensä ne ovat jääneet jonnekin pöytälaatikkoon. Tai sivuille ruutuvihkojen, jotka kadonneet ajat sitten. Suurin osa runoista kulkeneet mukanani päässäni. Nyt tilaisuus hieman keventää muistini taakkaa. Siihen tarjoutui oiva tilaisuus, kun tapasin Aapon. Hän tuntui olevan samalla aaltopituudella kanssani. Hyvä kaveri, joka taiteellinen, tunteikas, lahjakas. Yhdessä päätimme tehdä runokirjan kera kuvien. Jarmo kirjoittelee ja Aapo piirtelee. Tässä se on nyt. Jarmo Hirvilammi
