Jarmo Turva

Hyperrealistinen matka ensihoitajan työhön “Hei, meil on tääl potilas, joka söi ittensä hengiltä.” “Hä... älä ny viitti...” “Joo. Tää on kotilomalla Kellokoskelta oleva skitsofreenikko. Päässy joulupöytään ja siinä vetäny niin paljo joulusafkaa, et se on tuol suussa ja nielussa niinku ois jollain puristimella painettu. Mahaki on iha pinkee. Ja rytmi on asystole.” “Ootsä ny iha tosissas, älkää viittikö vedättää...” “Joo, kyl tää iha näin on. Me vaan sitä, et ku täs ei oo lautumii nii soitettiin, et eihä me elvyttämään aleta? Ku ei me saada tota ilmatietä mitenkää auki, ku se on iha täys tota ruokaa.” Voiko ihmiselle, jonka sisko on juuri syönyt itsensä hengiltä, toivottaa hyvää joulua? Miksi joku hyppää parvekkeelta ja toinen menee terapiaan? Kenellä oikeus elää, ja voiko olla oikeus kuolla? Muun muassa näitä kysymyksiä on joutunut pohtimaan ensihoitaja Jarmo Turva. Tässä kirjassa hän kertoo tehtävistä, jotka ovat herättäneet erityisiä tunteita ja jääneet siksi mieleen. Oli kyseessä sitten joulupöytään kuollut nainen, eriskummalliseen onnettomuuteen joutunut autoilija tai itsemurhan tehnyt nuori tyttö, ensihoitajan pidettävä pää kylmänä. Vaikka sisällä kuohuisi. Teos syntyi tarpeesta kertoa ensihoidon todellisuudesta, ja se on tarua ihmeellisempää. Astu ensihoitajan maihinnousukenkiin ja hämmästy. Turva on tehnyt ensihoitotyötä 1980-luvulta lähtien. Hän on työskennellyt myös sairaalan päivystyksessä, hätäkeskuksessa, opettajana ja ammattilehden toimittajana. Lisäksi hän on kirjoittanut työryhmän mukana ensimmäiset painetut hälytyspäivystäjien ja ensihoitajien oppikirjat. Viimeiset kymmenen vuotta Turva on toiminut kenttäjohtajana.

Nyt ei kaikki ole kohdallaan. Katson potilasta, ja tutut muistot parinkymmenen vuoden takaa palaavat mieleen. Tunnistan opiaattiyliannostuksen heti hengityssyklistä. Nuoret ensihoitajat eivät ole koskaan moista nähneet, minä olen nähnyt kymmeniä. ”Joonas lopeta se puhelu. Sano, että tää on opiaattiyliannos ja me annetaan naloksonia”, käskytän hölmistynyttä Joonasta. Joonas painaa mäntää ja naloksoni siirtyy tajuttoman pojan verenkiertoon. Saman tien poika avaa silmänsä ja alkaa haroa käsillään kohti Samin puristamaa hengityspaljetta. Nopeasti muodostamani tilannekuva oli oikea: Ksalolina myyty tabletti olikin mitä todennäköisemmin fentanyyliä. Seikkailut ambulanssissa jatkuvat - hyppää kyytiin! Miten voi olla mahdollista, että turvavyön käyttämättömyys pelastaa kolarin aiheuttaneen kuskin hengen? Kuinka kohdata ihminen, jonka alkoholisoitunut äiti lähes tukehtui omaan oksennukseensa vain minuutteja aiemmin? Entä miten ensihoitaja erottaa sydänkohtauksen aivohalvauksesta? Näihin kysymyksiin vastauksen antaa Jarmo Turva - yli 40 vuoden työkokemuksella varustettu ensihoidon ammattilainen. Turvan suositun esikoiskirjan tavoin Elämä, kuolema ja siltä väliltä 2 kuljettaa lukijan ambulanssin kyydissä kohtaamisiin, joita on toisinaan hankala uskoa todeksi. Tällä kertaa Turva pureutuu myös ambulanssin ja ensihoidon kehitysmatkaan. Turva on uransa aikana todistanut aitiopaikalta, miten ambulanssi on kasvanut pelkästä sairaiden ja loukkaantuneiden kuljetusvälineestä autoksi, jolla ensihoidon ammattilaiset saapuvat pelastamaan henkiä. Yhdestä asiasta Turva on täysin varma: mikään muu auto ei herätä yhtä suuria tunteita kuin ambulanssi. Jarmo Turva on tehnyt ensihoidon töitä 80-luvulta lähtien. Lisäksi hän on työskennellyt muun muassa hätäkeskuksessa, päivystyspoliklinikoilla ja opettajana. Yli 10 vuoden kenttäjohtajan uran jälkeen Turva on nyt vapaa kirjoittaja.

Ensihoidon taskuopas on tarkoitettu ensihoidon parissa työskenteleville jo opitun asian mieleen palauttamiseksi. Syventävä itseopiskelumateriaali tai potilaan luona ensihoitotoimien lomassa.