Jenni Kuuliala

Bodily suffering and patient, Christlike attitudes towards that suffering were among the key characteristics of sainthood throughout the medieval period. Saints, Infirmity, and Community in the Late Middle Ages analyses the meanings given to putative saints' bodily infirmities in late medieval canonization hearings. How was an individual saint's bodily ailment investigated in the inquests, and how did the witnesses (re)construct the saintly candidates' ailments? What meanings were given to infirmity when providing proofs for holiness? This study depicts holy infirmity as an aspect of sanctity that is largely defined within the community, in continual dialogue with devotees, people suffering from doubt, the holy person, and the cultural patterns ascribed to saintly life. Furthermore, it analyses how the meanings given to saints' infirmities influenced and reflected society's attitudes towards bodily ailments — or dis/ability — in general.

Myllärin mädäntynyt aasi virkoaa henkiin, raivopäisen mustasukkaisesta aviomiehestä sukeutuu säyseä ja rakastava puoliso ja vuolaaseen virtaan pudonnut pikkulapsi löytyy kolme päivää myöhemmin täysin vahingoittumattomana - mutta puhumaan oppineena. Hädän hetkellä keskiajan ihminen kääntyi pyhimysten puoleen. Pyhimykset välittivät jumalallista voimaa ja saivat aikaan ihmeitä - palauttivat sokeille näkökyvyn, korjasivat vääntyneitä raajoja, herättivät kuolleita henkiin. Vuorovaikutus heidän kanssaan oli erottamaton osa arkea. Verta vuotava kuva ja muita outoja ihmeitä uppoutuu ihmekokemusten, pyhimysten kunnioittamisen ja eletyn uskon suhteeseen myöhäiskeskiajan Euroopassa. Hätkähdyttävien, traagisten ja järkyttävien tapausten takaa paljastuu mitä moninaisimpia tarinoita ja kohtaloita. Niiden lisäksi tutuksi tulevat keskiaikaiset pyhimykset luostarijärjestön perustaja Birgitasta abbedissa Clara Montefalcolaiseen ja kuningas Ludvig IX:stä filosofi-teologi Tuomas Akvinolaiseen.

Bodily suffering and patient, Christlike attitudes towards that suffering were among the key characteristics of sainthood throughout the medieval period. Saints, Infirmity, and Community in the Late Middle Ages analyses the meanings given to putative saints’ bodily infirmities in late medieval canonization hearings. How was an individual saint’s bodily ailment investigated in the inquests, and how did the witnesses (re)construct the saintly candidates’ ailments? What meanings were given to infirmity when providing proofs for holiness? This study depicts holy infirmity as an aspect of sanctity that is largely defined within the community, in continual dialogue with devotees, people suffering from doubt, the holy person, and the cultural patterns ascribed to saintly life. Furthermore, it analyses how the meanings given to saints’ infirmities influenced and reflected society’s attitudes towards bodily ailments — or dis/ability — in general.