Jere Pätäri (1980) pohdiskelee runoissaan elämän suurta jatkumoa ja ihmisyyden värikirjoa. Runojen kielessä yhdistyy beatnik-runoilijoiden tajunnanvirta ja klassisen runouden soljuva rytmi. Lukija tunnistaa raikkaan uudella tavalla kuvatut arjen havainnot ja tunteet omasta elämästään. Taitavasti rakennetut runot sopivat esitettäviksi ja oheismateriaaliksi äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen.